Tasan kaksi vuotta sitten Villi suostui ensimmäistä kertaa kehräämään minulle ja ottamaan vastaan rapsutuksiani. Kyseessä on siis ns. suuri leppymisen vuosipäivä, jota tietysti pitää juhlistaa.
Karri, kissan omistajana, toivoi, että saataisiin ns. vuoden kasvattaja -kuva (esimerkkinä mm. tämä otos). Pitihän se siis ottaa. Kasvatettu ei näytä kyllä kovin onnelliselta, mutta sitäkin kasvaneemmalta.
Kuten Karri kirjoitti kuvan nähtyään:
"Hei, oikein hyvä kuva. Raikas ja staatisen dynaaminen. Kuva välittää oikeaa elämisen riemua ja luo myös viitteitä paremmasta huomispäivästä. Pienenä miinuksena Villin hännänkaari: se olisi kuvassa voinut olla, ainakin hieman, ylöspäin suuntautuva. Tämä olisi osaltaan voinut luoda uskoa maamme elinkeinoelämän piristymiseen. Siis, vaikkapa pörssin vaihdon nopeaan vilkastumiseen ja osakemarkkinoiden huomattavaan kasvuun ja jopa siihen, meille niin tärkeään, maailmanlaajuiseen loputtomaan kasvuun. Jeh, valtavalta näyttää kolli kuvassa. Joku kissaeläintutkija kun ton näkee niin haluu Villistä heti DNA-näytteet, eihän tommonen rötkö voi olla mikään kotikissa."
Ja mitään tällaista Villin roikottelua en olisi silloin katin kanssa yhteenmuuttaessani edes uskaltanut harkita. Enkä tietysti suosittele kenellekään vieraalle edes yritystä Villin nostamiseksi syliin, sillä lopputulos on todennäköisesti ihmisen mielestä jotain muuta kuin hän toivoi.
Karri lupaili tuovansa meille tänään kuohuviiniä, niin päästään kilistelemään tälle päivälle: aikoinaanhan Karrille oli iso helpotus, että Villi hyväksyi minut ruokkijakseen ja rapsuttajakseen.
Tekstit
13 kommenttia:
Näyttäisi kuvassa olevan tuollaisen keskikokoisen ilveksen kokoinen. Tai jotain.
Terveiset kissankesyttäjälle ja kesytetyllekin! :) Komean kokoisen kissan kanssa - niin kuin Villi on - ei varmasti kannata vieraan alkaa nostamaan kissaa syliin. :D
Edellinen kissani oli pienempi kokoinen, mutta kävi hanakasti kiinni naapurin puutarhahanskaan, kun naapuri yritti silitellä.
Oho, kumpikahan on isompi??!
Onnea ja menestystä kasvatustyössä vastakin. Tästä päivästäpä voisi kehittää amerikkalaisten Thanks Giving -pvän mallin mukaan sellaisen kansallisen sovinnon teon päivää. Sopisihan se suomalaisille erityisesti, kun perinteisesti meillä muuten tartutaan niin herkästi puukkoon eli suksisauvaan tahi muuhun astaloon mitä pienimmän erimielisyyden syttyessä. Päivää juhlittaisiin monenlaisin sovinnollisin seremonioin ja kerrottaisiin pikkuväelle yhä uudelleen legendaarista Villin ja Marin tarinaa kohti suurta sovitusta. Joko teen aloitteen presidentille?
Varmaan Villin talvikarva tekee siitä tavallistakin muhkeamman kokoisen, mutta kuvakulma on nyt kyllä varmaan suurin selittävä tekijä massiiviselle olomuodolle :)
Anon, tuollainen päivä tarvittaisiin ehdottomasti! Ja kun on tuota materiaaliakin Suurista Sovinnon Hetkistä , jota voitaisiin sitten näyttää myös tiedotusvälineissä ja todeta, että maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos kaikki yrittäisivät löytää kehräävän yhteistyön onnen!
On se vaan. Niin Ihana. Terveiset.
:D En mäkään ollut käsittänyt että Villi on noin valtava! On siinä alkuunsa ollut jännittämistä kun tuollainen rötkäle suhtautuu kriittisesti uuteen hoitotätiin. mutta onnea ja hyvää jatkoa teille! :)
On ollut ihana saada seurata teidän ystävyyttä!
(Ja eipä tosiaankaan olisi alussa uskonut, että sä nyt roikuttelet Villiä :))
Jes, oikein oli hyvä eilinen lepytyksen toinen vuosipäivä. Kuoharit kuohuvina ja sitten sen päälle vielä Helmin synttärit. Minulla alkaa tossa noin parin viikon kuluttua kuukauden loma. Kerroinkin jo Marille, että sitten voisin ottaa Villin vähän pitemmäksi aikaa luokseni. Marille niin ominainen jatkuva positiivinen sädehdintä synkkeni tuosta tiedosta heti monta astetta. Tajus polonen salamana, että elämä ilman Villiä on tosi tylsää. No katotaan,lupasinkin sitten kyllä, että joo voit saada kissan viikonlopuiksi. Ei oikein menny läpi tuokaan sillä takas tuli "vai viikonlopuiks sitten mulle ja itte meet viuhkaa kaupungille". Juu, kyllä sopu vielä löytyy, ja niin se on, että ei Villikään pitkää aikaa ilman Maria kestä. Surkea Nau Mau tulee kurkusta. Sovimme muuten, että ens vuonna vietämme lepytyspäivää ihan siniristiliputuksen ja kuoharin voimin.
t:karri
Karri, sinulle taitaa tuon lomajakson aikana napsahtaa myös velvollisuus päivittää tätä blogia. Saadaan tännekin sitten tasokkaampaa sisältöä!
Jes Mari, tasohommat on jutuissasi aina olleet enemmän kuin kohdallaan.
Päivitän blogin jo heti näin ennakkoon. Lomallamme istumme Villin kaa vihreällä matolla kuvittellisen leirinuotion äärellä. Villi lupas opettaa minulle miten löydän sisältäni uudestaan tuon kauan sitten yhteiskunnan kesyttämän ja jonnekin kadottamani luolamiehen tuiman sieluni. Minä taas luen vastavuoroisesti mirille hiukka eräjuttuja ääneen. Musiikiksi valitsemme laulavan lintukirjan, mustarastasta aiski aluks. Niin ja tietty nukumme paljon ja katsomme ikkunasta ulos ja ihan kelien niin sallitessa ulkoilemmekin. Eiköhän tossa oo ohjelmaa muutamaks viikoks.
t:karri
Komee kuva!
Mihin kummaan kaks'vuotta on hurahtanut?
Onnea! t. Killi & co
Tuon on kyllä ilves.. :o
Lähetä kommentti