Jupu on osuvasti kuvannut, mitä tarkoittaa, kun kissa toimii apurina. Vaikken itse taiteile, niin onhan tuo toiminta tuttua ja sovellettavissa eri tilanteisiin.
Ruotsissa oli tutkittu 16 kissanruokaa, joista kallein, "Almo Nature Tonfisk & kyckling", oli havaittu huonoimmaksi. Moni pakkaus sai kritiikkia pakettien huonoista tuoteselosteista.
Nooh, Villin kannaltahan nämä ovat yhdentekeviä tutkimuksia, kun ruokavalio on virtsakivivaivaiselle määritelty. Tässä taannoin kävin ostamassa sapuskoita eläinkaupasta, ja kaupanpäällisenä lahjottiin tarjottimella, joka päätyi Villin ruokakuppien alle. Vähän vääränvärinen on tuo tarjottimen katti, mutta sentään raidallinen!
Viltsu saa siis noita raksuja sekä märkäruokaa, johon vielä kastikemaisesti lisäilen vettä, jotta katti saa varmasti tarpeeksi nestettä.
5 kommenttia:
Ollaan muuten ihan samaa mieltä Almo Naturesta, kattokaa vaiks meidän blogista! Yäk, ei syödä.
Hah, nyt voi kertoa että mulla oli hoidokkina Ellu-niminen narttukissa viikon verran.
Varmaan siksi suostuin ottaan sen kun olen lukenut Villiblogia.
Ellu oli alusta asti rauhallinen, mutta tutki tietysti kaikki paikat.
Pyrki pöydälle ja tätä et arvaa, tunki läppärin päälle. Noh, nostin sen siitä syliin niin se kehräsi siinä. Vain vähän on nyt ikävä. :)
Musta ja Harmaa, teillä on niin hyvä maku!
Borgne, ooh, Elluhan kuulostaa herttaiselta, kun läppäri kelpaa :)
Onneksi luulen, että saan käydä aika usein rapsuttelemassa Villiä sitten, kun Karri taas palaa Suomeen eli ei tarvitse kärsiä kohtuuttomasta ikävöinnistä.
Tää on kyllä niin ihana blogi :)kiva lukea kuinka kissa on kesyyntynyt ja löytänyt luottamuksen ihmiseen, sellainen on aina hieno saavutus.Eikä ole hienompaa tunnetta kuin arka kissa itse tekee aloitteen ja kiipeää syliin rapsutettavaksi.
Onko Villi tosiaan irti pihalla? Uskomatonta jos se tulee kiltisti sisälle ulkoilun päätyttyä :)
Mukavaa syksyn jatkoa ja terveiset omilta kissoiltani, toinen on oikein lötköpötkörentokissa ja toinen pikkaisen arempi ja itsekseen viihtyvä neiti :)
Anonyymi neiti, kiitos kommentista! Eihän Villi ihan aina kiltisti tepastele sisään, vaan joskus vaaditaan joko houkuttelua tai sitten nostan katin sisään. Mutta aika usein katti tepastelee melko vapaaehtoisesti: aamuisin se on oppinut, että ulkoilun jälkeen saa taas ruokaa. Ja kun on syöty, niin Villi kyllä vaatii usein uudelleen ulos...
Ja kieltämättä on hienoa, miten kissan kanssa on rakennettu yhteiselo: eläimen luottamuksen saaminen on todella palkitsevaa. Villi luottaa nykyisin myös muihin ihmisiin enemmän eli vieraatkin saavat rapsutella, jos herra vain on hyvällä tuulella.
Lähetä kommentti