Tänään täällä vieraili Villin vanha tuttu, entinen naapuri, ja hän ihasteli Villin luonteenmuutosta (ja tietysti komeaa ulkomuotoa). Kissa kuulemma on kovin erilainen kuin ennen, tulee lähelle silitettäväksi ja on muutenkin rohkeampi ihmisten suhteen.Oli pakko myöntää, että kyllähän minä tunnen suurta ylpeyttä siitä, miten hyvin meillä on Viltsun kanssa mennyt vaikean alun jälkeen: koen toimineeni kissan kanssa oikein ja siitä palkkiona on eläimen minua kohtaan osoittama luottamus.
Tietysti oma osuutensa Villin muuttuneessa olomuodossa lienee silläkin, että virtsakiviongelma selvisi ja se on saatu hoitoon, eli kissalla ei ole niin tukala olo. Se näkyy myös reippaampana liikehdintänä kuin vuosi sitten.
Mutta varmasti myös minun kanssa eläminen ja se, että luonani vierailee kohtuullisen paljon ihmisiä, on saanut Villin luottamaan enemmän meihin kaksijalkaisiin.
Tai sitten Villi on vain jo todennut, että koska ikää on kertynyt jo sen verran, niin ehkä sitten voisi ihmisille olla lempeämpi, kun ne siitä niin näyttävät tykkäävän.
Tekstit
2 kommenttia:
Kun on terve olo ja luottamusta, kissakin jaksaa seurustella omituisten kaksilahkeisten kanssa, jotkä pyrkivät olemaan sen kavereita.
Hyvää siedätyshoitoa! Taputapu!
Joo, ei sitä oikein jaksa olla sosiaalinen jos on huono olo ja vähänkin kipeenä.
Itse olen huomannut että kissoista tulee rohkeampia kun ne tapaavat hyvissä merkeissä useita ihmisiä (mieluiten yhden kerrallaan) - Dolby ja Surroundkin muuttuivat reippaasti sosiaalisiksi muutettuaan tänne mun luokse uuteen kotiin.
Lähetä kommentti