"Tervehdys eli Mau ja Miu, pääsiäisen kunniaksi väsäsimme taas kunnon rairuohon. Kunnon ruohon, siis ei mitään ruohohista. Pari neliötä ja eikä pelkkää rairuohoa vaan myös ohraa ja niittynurmikaa. Tänään se otettiin käyttöön eli syötäväksi.
Kyllä Villi oli jo nelisen päivää haikeana mouruten huudellut, että eikö jo nurmelle pääse mutta minä vaan toppuuttelin, että ootellaan. Villi tietysti piti minua pikkutärkeänä ja tylsänä nurmipoliisina: ei saa astuu nurmikolle ei. No nyt saa.
Yhdessä kuvassa Villi intoutui hassuttelemaan pupukorvilla. Melkoisen huumorintajuinen veijari vieläkin vaikka ensi kuussa tulee se 18 vee jo täyteen.
Minäkin olin nurmeen oikein tyytyväinen ja varsinkin sen elävään koristuksen. Minullahan olisi kukkaro huvennut tyhjäksi jos olisin tommoselle nurmikolle joutunut ostamaan vaikka tiimarin pääsiäistipukoristeita. En joutunut: lihaa ja verta ja tunnetta on tämä pääsiäispupukissa."
Tekstit
6 kommenttia:
Oho, tuollainen nurmi VOI siis onnistua? Mullakin on ollut mielessä että olispa kiva - ideatasolla - mutta en ole miettinyt oikeasti, miten totettaisi. Onnea Villille, hieno venkoilupaikka!
Nyt on pakko sanoa että jollekin tuli oikein kissanpäivät.
Jokos Villi on alkanut kaivella kuoppia?
Mullekin tuli nuo kuopat ensinnä mieleen... Mutta eihän kukaan kunnon kissa nyt omaan köllimispaikkaansa kaki. Mutta Karri, mikä sulla on alustana tuolle nurmikentälle? Onko se pöytä vai mikä?
Eipä ole kuoppia Villi kaivellut, ehkä yksi syy on se, että multaa on aika ohueesti: puolisen senttiä. Nurmikko ei kuiteskaan ihan pöydän päällä kasva, vaan ohuen muovilevyn päällä johon on silikonilla liimattu vesitiiviisti muovilistat reunoiksi. Minua onnisti sen verran, että löysin kaiken tarvitsemani, paitsi silikonin ja nurmikon siemenet, vaihtojätelavalta. Muuten olisi varmaan täytynyt asioida Etolassa. Nurmi ei ole ihan entisen näköisensä enää, vihreä kyllä, mutta lytyssä. Se on ollut Villin rakkain nukkumispaikka, tasainen tuhina vaan kuuluu. Aina välillä sitten kolli myös hieman syö tuota satoaan. Pääsiäinen meni jo menojaan ja kohta ruohokin. Niin hieman kalliiks tulee jos ruohon ostaa pikkupusseissa. Parempi puutarhakaupasta vähän isompi satsi. Joskus jos muistan ja aikaiseksi saan voisin laittaa samanlaisen ruohikon kukoistamaan myös vaikka marraskuun lopussa tuomaan vehreyttä tuohon myöhäissyksyn harmauteen. Voi kyllä olla, että silloin tarvittaisiin hiukka kasvilampun lisäpotkua jotta ruohikko kunnolla kasvaisi. Varsinaisia kasvihuonelamppuja emme kuitenkaan haali. Naapurit varmaan alkais ikkunasta paistavaa hohdetta ihmetellessään tuumimaan, että "selvä tapaus: tyyppiruohonkasvattajia ja nauttijoita tuo outo kaveri ja kumma kissa". "Siks ne aina pihalla kimpassa kävelee niin ymmyrkäisinä, ja se kolli irvistelee niin pahanenteisesti aina meidän Mustillekkin".
t:karri
Sun olis pitäny lähettää Villi rairuohossa kuva seiskaan niin olisit saanut 15 euroa. Sielä oli julkaistu kaks kissa rairuohossa kuvaa jotka sai 15 euroa ja ruohikot oli mitättömän kokoisia.
Ei Villi 15 eurosta mihinkään seiskaan. Jos Villi seiska -lehden kotonaan näkisi niin varmasti alkaisi tehdä protestiksi tasulla peittämiseleitä lehden ympärillä. Paskajournalismia. Puhutaan, että aloittavat mallit haaveilevat usein pääsystä VOGUEN-kanteen. Villin haave, tai ei haave vaan päämärä, on pääseminen Natural Geographin kanteen. Siinä pitäisi sitten olla sensaatiomainen tarina siitä kuinka Kalliosta on löytynyt täysin puhdasrotuinen erittäin harvinainen metsäkissa, joita luultiin olevan vain viisi kappaletta jäljellä jossain Pyreneittein vuoristolouhikon uumenissa. Sitten jutussa pitää kertoa siitä kuinka tämä kissarotu on äärimmäisen komea, älykäs ja tarkkavaistoinen. Niin ja mahtimetsästäjä sekä valtavassa suosiossa kissanaisten piirissä. Natural Geographic siis, ja erikoispainos "Villi the Kissa".
-karri
Lähetä kommentti