Un banc, un arbre, une rue ja Liperin metkut

Karri lähetti viestin ja kuvia eli tässä kuulumiset Kalliosta Karrin kertomina:

Un banc, un arbre, une rue eli penkki puu ja tie, heläytti Ranskan tyttö Severine ilmoille kauan sitten joskus 70-luvun alkutaipaleilla. Meillä Carola pisti levyn vieläkin paremmaksi tutuin riimityksin ”luona penkin on tuo puu ja puistotie kaiken muun vei aika, luulen”. 

Kaunista, kaunista. 

Villilläkin oli vielä viime kesänä oma penkki, puu ja puistotie omalla takapihallaan. Tuo Villin oma puistotie johdatteli suoraan aidattuun portilliseen sireenin varjostamaan vihreän hämyiseen kissapuistoon. Taisi olla Helsingin ainoa kissapuisto.

Rakensin sen kissalle noin kymmenen vuotta sitten, kun olin taloyhtiöni hallituksen puheenjohtaja. Eipä kukaan silloin rakennustöitteni perään talossa kysellyt kun kerran itse korkea-arvoinen puheenjohtaja vasaran ja lautojen kanssa pihalla puuhissaan heilui. 

Hyvä puistosta tuli ja hyvä siellä oli Villin kuumina kesäpäivinä istua ja unta nauttia. 

Nyt tuo kaikki ihanuus on poissa kuten kuvista näette. Aika vei siis Villiltä ihan kaiken:
ei jättänyt edes puuta tai puistotietä. Penkki takapihalta vielä löytyy mutta ihan väärästä paikasta. Iso lehmus on kaadettu ja kissapuisto revitty kaivinkoneella nurin. Pahalta näyttää. 

Kaiken tuhon takana on taloyhtiön putkiremontti, jonka myötä pihalle kaivetaan 7 metrin monttu, jotta päästään uusimaan 80 vuotta vanha talon runkolinja kaupungin verkostoon. Kevät on siis mylläystä, mutta jo kesäkuussa pitäisi olla valmista.

 

Ehkäpä sitten Villillekin saadaan vielä osa vanhasta idyllistä palautettua. Villi haluaa päivittäisten kävelylenkkiensä yhteydessä aina vanhalle pihalleen tutkimaan töiden edistymistä. Samalla se luo usein pitkän ja haikean vilkaisun vanhaan koti-ikkunaansa. Ei näy Maria siellä. 

Tänään Villin sydän hypähti oikein kunnolla, kun se huomasi vanhan ikkunansa luona puukasan. Pakkohan tuon nyt ainakin on olla Marin kätten töitä eli kuuluja Liperin metkuja. Eihän kukaan muu kaupungissa tuollaista puukasaa ikkunansa alle keksisi kerätä. 

No Villi sitten kiipesi kasan päälle ja siitä ylettyi hyvin kurkistamaan asuntoon sisään. Pimeää ja tyhjyyttä siellä vain näkyi, ei Maria, ja Villi poistuikin kasan päältä pettyneenä päätään ravistellen.