Aamun uutisissa kerrottiin, että Korkeasaaren leijonille ryhdytään syöttämään Helsingin citykaneja.
Niinpä sitten tässäkin taloudessa oltiin heti ajassa kiinni ja hengessä mukana. Villin häkkiin oli ilmaantunut pupun raato: en tiedä, onnistuiko kissa itse sitä nappaamaan vai mistä se oli tullut, mutta siellä se retkotti.
Ilmeisesti Villi ei kuitenkaan ole riittävästi nälässä pidetty, sillä katti vain tökki pupua tassullaan sen sijaan, että olisi herkutellut paistilla.
Tekstit
11 kommenttia:
Mari. Kyllä kuvista näkee tänne Puolaan asti mistä oikein on ollut kyse. Sairauskohtaus on selvästi koitunut puputin osaksi, heikko sydän sanoisin minä.
Villi on kuvissa erittäin huolestuneen näköinen ja yrittää täysillä vielä elvytystä. Elvytettävän rintakehän painelu oikealla tassulla on suorituksena esimerkillisen puhdas. Niin joo,tällä kertaa mitään ei kuitenkaan ollut enää tehtävissä. Itse elvytystoimi oli tosiaan esimerkillinen. Laitatko muuten kalmon pakkaseen. Viikonloppuna vois sitten ne hautajaiset.
Ahaa. Tekosyy ryyppäjäisiin..
Vai hommaatteko papin?
Vielä palaan asiaan: tuiki surullinen tapaus. Villi teki kyllä varmasti parhaansa.
Niin sitten kyllä vasta loppuu nää selitykset, jos ja kun peuran tai peräti hirvenraato löytyy herra kissan aitauksesta. Niin, Villi ei tietääkseni ole edes jäsenenä missään rekisteröityneessä hirviporukassa. Eli vaikkapa noissa Torkkelin Seudun Hirvenkaatajissa (TSH). Jos tommomnen isompi ruho jatkossa pihapiiristä löytyisi (huomenna aamuna tarkoitan) niin sitten olisi minunkin selittelyt taas enemmän kuin ohueessa. Saattaisi virkavaltakin kiinnostua moisesta: salakaatohan on perinteiseti täällä pohjolassa vaikkapa tuota, aina niin kotoista, raskasta perheväkivaltaa suurempi rikkomus.
Hyvä passimies Villistä kuitenkin varmasti hirvimetsälle kehittyisi: kärsivällisyytä tuijottamiseen ja odotteluun riittää. Kunhan ei vaan antautuisi tuossa yksinäisessä odottelussaan kehräämään liian kovaa: hyrystelystä voisi metsän valpas riista helposti kaikota.
Mutta ei näin kuitenkaan. Villi on tosiaankin lopulta niin hentomielinen tapaus. Kerta viikossa seitä kera virtsatienapsujen ja kera jatkuvien kehujen ja kera loputtomien rapsutusten riittää.
Avaran luonnon saalistusjuttuja kyllä mielellän lauantaisin katsoisi mut kun Marilla ei oo eikä halua telkkaria.
Sydänkohtaus pupun suhteen sanon ja vannon edelleen minä. Nää kaniiniotukset on niin pumpulia. Melkeinpä herkempiä paineisiin kuin ihmiset. Luontoa ei käy tosiaan miksikään tosta vaan muuttaminen. Ehkä tämä kaniini tajus syksyn otteen mielessä tiukentuessa, että oma kesäromanssi ei johtanut yhtään mihinkään, ja tuon hetken huuman myötä oli saattaneet vieläpä jäädä väliin porkkanamafiankin kokoontumisetkin. Kyllähän moinen panee mielen varmasti väkisinkin apean puolelle. Niin ja vielä tuon yhden ja ainuan sydämmen tosi tosi tiukoille.
Hautajaisiin tuttu Händelin largo tai ainakin Bowien ashis to ash, muuta kiihdykettä tuskin tarvitaan.
No, arvaan kyllä, että viimekuljetuksen on jo hoitanut tuo pääkaupunkiseudun jätehulto.
Tyttöhän tuo pupu kyllä selvästi oli, niin sievä.
Näillähän on tunnetusti heikko sydän näillä citykaneilla. Miksi, sitä en tiedä, mutta samanlaisia pikku ruumiita löytyy meiltäpäin jatkuvasti.
-minh-
Kaninhautajaiset! Joo! Mie jo mietinkin, että millä tekosyyllä voisin matkustaa Kallioon. ;-D
Karri, oon niin hihittänyt sun kommenteilles! Sun pitäis ehdottomasti alkaa kirjoittaa tätä blogia, niin sisältö paranisi merkittävästi :D
Kani pääsi kunniakkaasti osaksi luonnon kiertokulkua jäteastiassa. Levätköön rauhassa.
Katellaan, jos sitä pientä muistotilaisuutta saatais aikaan, Villi on selvästi mielissään ajatuksesta, että pääsisi esittämään osanottonsa pupun sukulaisille.
Muistotilaisuus nyt vähintään pitää järjestää! Vaadimme ehdottomasti. Ja tarjolle ainakin basilikaporkkanoita ja kaalia kaikissa muodoissaan!!!
Ja sitten valokuvasarja näistä kemuista tänne blogiin, että me maaseudun elätit, jotka asumme siis kaukana Kalliostanne, pääsemme ainakin siten osallistumaan! Niin ja saman tien reseptit niistä kemupöperöistä. Meidän misu muuten rakastaa kaalilaatikkoa. Muuten hyvä, mutta se saa misulle aikaan saman reaktion kuin useimmille ihmisillekin... nimittäin hajuhaitan. Mutta minkäs teet, kun se on siitä pöperöstä niin onnellinen ja palkitsee emäntänsä ja isäntänsä upealla kurnutuksella ja laululla.
Meidän Murre on tuonut jo kahdesti rusakonpoikasen tänä vuonna. Niitä riittää täällä maalla niin kuin teillä siellä kaupungissa kaneja. Kani vielä kun on pienempi kuin rusakko, kyllä sen saalistamiseen kissan voimat riittävät. Vaan riittäisikö nopeus? Kuinkas vanha tuo teidän kuninkaallinen kissanne olikaan? kysyy Lasse-setä
Lasse-setä, Villi-herra on 16-vuotias. Vähän jo liikkeet jäykkää, mutta kyllä nyt yksi pikkupupu tarvittaessa kiinni juostaisiin. Tosin Villi ei ole osoittanut mitään mieletöntä kiinnostusta noiden kimppuun.
Pupun muistotilaisuus jäi viikonloppuna pitämättä, mutta muistellaan loikkijaa joskus toiste.
riipjaaezqjempvaaw... nail fungus treatment, CTzaoDS.
Lähetä kommentti