Aamupäivällä Villi ulkoili tavalliseen tapaan takapihalla, ja suljin kissaherran ulkohäkkiin oman aamupalani ajaksi (sää oli sen verran huono, ettei ulkona viitsinyt istuskella). Jossain välissä kävin hakemassa katin sisään, enkä tässä vaiheessa huomannut vielä mitään erikoista.
Iltapäivällä paljastui, että siellä häkissä oli päätön pikkulinnunraato. Mysteeriksi jäi, onko lintu kuollut sinne jonkun muun toimesta vai onnistuiko Villi metsästämään siivekkään aamupäivällä.
Villihän ulkoili, kuten tavallisesti, kello kaulassa, joten normaalikuntoinen lintu kyllä hoksaa postui käpälien edestä katin säntäilessä kohti. Ja on myönnettävä, ettei Villi enää ole ihan parhaassa metsästysvireessä, eli vanhan kissan liikkeet alkavat olla pikkuisen hitaat saaliin saamiseksi.
Kissojen aiheuttamista haitoista Suomen linnuille oli muuten nyt kesäkuun alkupuolella useampi mielipidekirjoitus Hesarin sivuilla ja samoin HS.fi:ssä keskustelu velloo. Yksi kirjoituksista kannusti nimenomaan noiden kellojen käyttöön, jos kissa liikuskelee vapaana (ja tietysti sellaisella kaulapannalla, joka irtoaa tai venyy, jos kissa jää jonnekin siitä kiinni). Tosin eipä kissan vapaanapito ole mitenkään suositeltavaa ainakaan kaupunkialuiella: ihmettelen edelleen, miten jotkut täällä Kalliossakin uskaltavat pitää kissaansa irti.
- - -
Tuonne asiablogiini kirjoitin eilen sekä omasta kissablogistani että lemmikkien näkyvyydestä netissä ylipäätään. Että on se ihan tervettä hommaa kirjoittaa tai lukea kissablogia :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Eikä pelkästään suositeltavaa vaan kiellettyä. Kissoilta on kielletty about samat paikat kun koiriltakin eikä vapaana kulkevaa kissaa voi omistaja vahtia. Kissat siis kiinni kaupungeissa ja asutusalueilla! Eikä pelkästään kissan tekemien tuhojen takia vaan vaarallisuuden ja kissan oman turvallisuuden. Jos muuten on välinpitämätön niin kannattaa aina muistaa, että tuolla ulkona on paljon kissanvihaajia jotka surutta kiduttavat kissoja. Jatkuvastihan sitä saa lukea miten naapuri posauttaa toisen naapurin kissaa haulikolla takamukseen. Eläinsuojeluyhdistyksille tuttuja tarinoita on myös jatkuvasti loukutetut kissat jotka kiertävät monesti yhdistyksen kautta kotiin ja takaisin, kunnes loukuttaja lopulta tekee kierteestä lopun tappamalla kissan tai viemällä sen jonnekin metsikköön. Monet loukuttavat myös naapuri "häiriköiviä" kissoja ihan vain kiduttaakseen näitä, myös lapset harrastavat "viatonta" kokeiluja kissoilla. Ikävä kyllä nämä eivät ole vain legendoja vaan täyttä totta.
Eihän meistä kukaan kissaansa tälläiselle kohtelulle halua altistaa?
Ihmisiltä katoaa kissoja, kun eläinten annetaan vaellella itsekseen ja harva löytöeläintalolle toimitettu kissa päätyy alkuperäiseen kotiinsa. Olisi kissojen oman turvallisuuden kannalta tärkeää erityisesti tiheään asutuilla alueilla, että kissat ulkoilisivat valvotusti.
Sea, joo, tokihan kissaojen vapaana pito on kiellettyä, mutta jos asuisin syrjäkylällä, niin eiköhän minunkin kissani liikuskelisi pihalla. Siellä ei ole niitä kissavihaajiakaan ja esim. liikenne vähäistä. Eli tuskin tulisi silloin tarkkaan valvottua lemmikin ulkoilua, myönnän sen. (Itsehän olen siis kasvanut maaseudulla, ja kotikodin yli 10-vuotiaat kissat ulkoilevat edelleen vapaana. Onneksi kissavihamielisiä henkilöitä ei nillä nurkilla ole).
Sirpa ja Kollo, niinpä, kissat katoavat yllättävän helposti. Onhan sitä Villinkin kanssa välillä saanut sydämentykytyksiä, kun on vaikka puhunut puhelimeen pidempään ja katti on kadonnut näköpiiristä.. .
Mukavaa mittumaaria toivottaa Killin väki!
Kyllä meilläkin maalla kissat ulkoilevat vapaasti. Annikin pääsee siellä yksinään pihalle, vaikka eipä tuollainen sisäkissa paljoa siellä uskalla liikkua. Vähän kyllä jännitti eka kerralla päästää ulos kun ei löytökissan taustaa tiedä, mutta hyvin se meni :)
Mutta onhan siinäkin ikävät piirteensä. Ensimmäinen kissani jäi aikanaan maalle kun itse muutin pois kotoa. Hieman ennen 18v päiväänsä Mila kuitenkin katosi, ilmeisemmin kettu tai huuhkaja vei. Vaan niinhän se luonto toimii, kissa oli jo vanha, hieman kuuro ja näössäkin häikkää. Pahaltahan se tuntui kun ei ollut mitään haudattavaa, mutta olin kyllä varautunut jo kuolemaan.
Lähetä kommentti