Kissa itse ei ollut lahjan upeudesta aivan vakuuttunut. Lisäksi Villi ei vielä oppinut käyttämään kauko-ohjaintakaan, mutta ehkä sitten 18-vuotispäiväksi äijä suorittaa ajokortin!
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Villi asui 2007–2010 Mari(nadi)n hoivattavana, koska kissan omistaja Karri oli työnsä vuoksi paljon ulkomailla. Tämä blogi perustettiin, jotta Karri voi lukea, miten arki katilla ja vuokralaisella sujuu.
Tekstit
Vilho aka Villi the Kissa
Blogiarkisto
-
►
2011
(9)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
▼
2010
(29)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2009
(54)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2008
(130)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (6)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (11)
- ► huhtikuuta (13)
- ► maaliskuuta (18)
- ► helmikuuta (20)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2007
(48)
- ► joulukuuta (18)
- ► marraskuuta (17)
Tietoja minusta
Muut naukuu ja kehrää
Muistathan tekijänoikeudet
Kaikki blogissa, kuten missä tahansa muualla oleva aineisto, on tekijänoikeuksien alaista. Jos lainaat tekstejäni, muista viittaukset ja linkitykset.
Kuvia ei saa käyttää minkäänlaisessa kaupallisessa tarkoituksessa. Omaan yksityiseen käyttöön saat puolestani kuvia kopioida (esim. tallentaa tietokoneelle ihailtavaksi).
Kuvia ei saa käyttää minkäänlaisessa kaupallisessa tarkoituksessa. Omaan yksityiseen käyttöön saat puolestani kuvia kopioida (esim. tallentaa tietokoneelle ihailtavaksi).
4 kommenttia:
No tossahan kävi kuten kaikissa isien ostamissa leluissa. Isät leikkii ensin ja vasta sitten juhlakalu saa itse leikkiä kun lelu on jo vanha.
Ostin meidän villelle kans joskus vieterivetoisen hiiren. Se helutti häntäänsäkin. Kissan ainoa reaktio hiirulaiseen oli yksi mulkaisu ja ilmoitus että tahtoo ulos.
Miten karkkipaperi lattialla voikin olla kiinnostavampi? Mutta se on kissan elämää jota vain ei voi ymmärtää.
Tosi hieno lahja :)
Paljon onnea Villille ja kivaa kesää kaikille!
t. Killi ja poppoo (sateen ropinaa kuunnellessa).
Katottiin Saaran kanssa tätä pätkää. Misu oli ihan ihmeissään, mutta sitten alkoivat leuat naksua ja viikset väpättää lupaavasti. Minä jo ihan intona, että siinä on kissa, joka tunnistaa hiiren mistä vain. Saara terästi katsettaan, nosti käpäläänsä ja salamana lyödä läväytti suoraan Villiä - näytöllä. Mutta on kissalla tosi tarkka näkö, kun se erottaa tietokoneruudultakin liikuvan olennon kiinnostavaksi. Ei silti, se tykkää katsoa fudistakin ja osallistuu peliin samalla tavalla. No, Saara on nuori neito, just vuoden. Miten mahtaa olla tämän ikämisun aistien laita? Sydämelliset onnittelut niin Villille kuin sen huolitsijoille. Keveästi kulkekoon kissan tassu tästä eteenkinpäin!
tervehtien Tetti ja Saara-Ei
Kiitos vaan onnitteluista! Olen yrittänyt esitellä Villille lahjaa uudelleenkin, mutta reaktiot eivät edelleenkään ole erityisen innostuneita :)
Saarahan on siis hyvinkin tarkkanäköinen! Villi saattaa reagoida ääniin, mutta tietokoneen ruudun liikkeet ei sitä hetkauta. Isommilta ruuduilta sentään vielä jotain havaitsee.
Pitkää ikää ja tarkkanäköisyyttä Saaralle!
Lähetä kommentti