maanantai 2. maaliskuuta 2009

Kauheasti kiehnäten

Viime viikolla Villi jostain syystä tykkäsi omituisen kovasti tuolista. Kai siinä oli jotain erityisen houkuttavaa, kun hinkkauksen lisäksi katti jopa nuoli tuolia. 



5 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Oho, onpa aika.. tarmokkaan näköistä. Mitä ihmettä? Onko siihen tuolille roiskunut jotain vai mikä siinä voi olla noin kiinnostavaa? On aika erikoisen näköinen kohtaus juu :-D

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Tuo kohtaus oli ainutkertainen ja kesti muutaman minuutin. ELi mitä tahansa se houkutteleva olikin, niin pitkäkestoista intohimoa se ei kyennyt luomaan :) On ihan mahdollista, että jotain tuolille oli roiskahtanut niin, etten itse huomannut, mutta katti hokasi...

Anonyymi kirjoitti...

KAS MÄ LUULEN,ETTÄ VANHALLA VÄKÄLEUALLA ON VAAN KEVÄTTÄ RINNASSA: LEFFAN LOPPUPUOLELLA VILLI VILKAISEE IKKUNAN SUUNTAAN NIIN APRIKOIDEN.
t:karri

Ilkka kirjoitti...

Hmm.. Tuolla tavallahan kissat merkkaavat reviirinsä, hierovat omaa tuoksuansa poskien? rauhasista esineisiin/ihmisiin.

Oiskohan Villin haju peittynyt jonkun toisen tuoksun alle & piti hiukkasen vahvistaa reviirimerkkiänsä..

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Karri, kenties kevättä :)

Ilkka, joo, kyllähän Villi hinkkauksilla merkkaa reviiriään, mutta toiminta oli kyllä erittäin poikkeuksellisen vimmaista. Ja tuo tuolin nuoleminen viittaisi siihen, että jotain siinä kai täytyi olla, jota minä en havainnut enkä keksinyt. Ehkä joku hippinen kissanminttua oli tuohon leikjallut, tarttunut johonkin tahmeaan tahraan tms? Mysteeriksihän tämä jää, ja tuoli on saanut olla ihan rauhassa jälkeenpäin.