Tänään Villi sitten todistettavasti nappasi pihamaalla pikkulinnun, vaikka kaulassa taaskin oli se sama kulkunen kilisemässä.
Katti oli jossakin puskan takana, kun alkoi sataa vettä ihan tosissaan. Villi juoksi puskasta reippaasti ja kuvittelin, että elukka haluaa vain nopeasti sisään. Mutta ei, suussa roikkui saalis, jonka kanssa Villi porhalsi ikkunasta sisään. Ja minä perässä.
Sisällä Villi tipautti raadon suustaan. Totesin, että siivekäs on hyvin kuollut ja korjasin sen pois, vaikka selvästi kattia olisi kiinnostanut vielä vähän pöyhiä lintua.
Että sellainen peto. Kai tässä nyt oli joku luonnon kiertokulku kyseessä, eli lintu oletettavasti oli joko vanha tai vaivainen. Tai sitten muuten vain muuten heikossa tilassa.
Villin isäntähän lähti viime torstaina takaisin Georgiaan. Tätä ennen hän mm. korjasi Villin parvekkeen ja toi katille ison läjän ruokaa. Seuraavan kerran isäntä saapuu Suomeen noin kuukauden päästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
No voi tinttiä. Varman siinä on käynyt niin, että Villi on ihastellut tipua puskassa ja sitten halunnut vain nuuskasta sitä ystävällisesti ja ottanut halausotteen tassuilla ja sitten jotenkin arvioinut voimansa väärin. Niin ja ehkä sitten sadekuurokin jotenkin hermostuttanut ja tassuihin tullut enempi voimaa. Se, että Villi ponkaisi sisään lintusensa kanssa on selvä merkki siitä, että mirri hätääntyi hiljaiseksi muuttunutta siivekästä ja halusi yhdessä Marin kaa aloittaa pikaisen elvytyksen. Näin sen on pakko ollut mennä. No ensi talvena Mari saa ottaa hieman pois Villin viikorahoista ja ripustaa talipalloja puuhun.
t:karri
Karri, juu, Villihän on innokas ornitologi ja lintujen ystävä: jaksaa tarkkailla niitä pitkään ja hartaasti!
Valitettavasti elvyttäminen osoittautui mahdottomaksi, mutta Villi näyttää toipuneen tästä takaiskusta. Toivotaan, ettei enää useampi lintu muutu raadoksi Villin innnostuksen vuoksi!
Kauan sitten edesmennyt kissa onnistui nappaamaan tintin tuuletusikkunasta. Se oli aika pätevästi tehty.
Lähetä kommentti