"Mutta jos poliisikoiran tilalla olisi poliisikissa – kenties ihan virkalakissa, ja valjaissa, joissa lukee Poliisi – Polis ja niissä valjaissa vielä semmoinen sinipohjainen soikiomerkki jossa on lyhyt miekka jonka kahvassa on kissan pää, kissalla kieli ulkona, ja päässä harvasakarainen kruunu - niin tuskin monikaan voisi alkaa äristä sille kissalle. Nauruun vetäisi suuta, vaikka miten yrittäisi pokkana olla hän!Ja jos silittää alkaisi hampuusi sitä, niin verenpaine laskisi hampuusissa ja tulisi parempi mieli sen mieleen. Ja kun kissa puskisi roiston jalkaa ja alkaisi kehrätä, niin väistämättä leviäisi rentouden ja hyvänmielen olo roistoon, kuten myös poliisiin, ja kyyneltyvin silmin nämä ensin kättelisivät toisiaan ja sitten nojaisivat toisiinsa ja taputtaisivat toinen toistaan olkapäälle rohkaisevasti. Ja pyyhkisivät rukkasella nenäänsä ja turistaisivat hankeen, hrääp!
Ja kaikki kissan ansioa!"
maanantai 29. marraskuuta 2010
Poliisikissat saisivat roistonkin herkistymään
Markus Kajo toivoo blogitekstissään, että poliisikoirien tilalle tulisi poliisikissoja. Onneksi Villi on jo kissojen eläkeiässä, niin ei pistetä kattia hommiin. Ja Villi voisi olla vähän hankala poliisi, jopa ärhenteleväinen. Epäilemättä tietysti todella tyylikäs, jos pukisi päälleen poliisivermeet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Hmmm... Villi ei ehkä välttämättä laskisi verenpainetta kuvatulla tavalla. ;-D
Kyllä laskisi Villikin verenpainetta. Niin tekevät kaikki kisumirrit, jos niin haluavat - siis asettuvat ihmisen silitettäväksi. Ja sitähän jokainen kissa haluaa aina joskus, mutta vain omasta tahdostaan. Tutkittu on myös, että pupun silittäminen alentaa verenpainetta!
Niin, kummitus tuossa taisi tarkoittaa sitä, että Villi ei todellakaan antautuisi tuntemattomien roistojen silitettäväksi. Kun ei herraa saa silittää kaikki tutut hyväntahtoisetkaan ihmiset :)
Mielenkiintoista ajatustenlentoa, en ookkaan ennemmin moisia tajunnut ajatella.
Kyllä Villin veretseisauttava herkeämätön tuijotus vois olla tehokas poliisinkin kuulusteluhuoneen hämärissä. Paatuneinkin pahantekijä saattaisi tuntea kirpeän hikikarpalon puhkaisevan tiensä otsastaan läpi kun Villin rävähtämätömään katseeseen yrittäisi vastata. Syyllinen siis. Siihen vielä näpäkkä tassunkopautus päälle niin eiköhän Gotham Cityn konna laulaisi.
Joo, on Villi kyllä ihan oikeekin poliisi. Hellapoliisi. Kun seitä leikkaan tiskipöydän äärellä viikonlopun kunniaksi täällä minun kodissa, ja Villi on kyläilemässä niin kaveri asettuu juuri hellan eteen malttamattomana mouruamaan mieluateriaansa. Moukaroi usein vielä uuniin lasiin nyrkillä kokkailuani vauhdittamaan.
Niin ja kyllähän Villi on myös melkoinen reviiripoliisi: hirveällä vimmalla vieraat nelijalkaiset ja muutkin saavat kyytiä kissan kotireviriiltä tuolta tutulta takapihalta. Ei auta vaikka kuinka selitetään, että hei kuule, meillä täällä Suomessa on olemassa semmonen ainutlaatuinen asia kun jokamiehenoikeus. Itselleen kolli kuitenkin suo oikeuden astella toisten kissojen takapihoille. Vanhempaa kollikorttelikonstaapeli ainesta minusta siis.
karri
Lähetä kommentti