Villi the Kissa

Villin muistojuhlat ja uutta kissablogia

2011-10-20T21:33:00.004+03:00

Villin muistojuhla pidettiin lämpimissä tunnelmissa jo elokuun lopulla. Tietysti Villin reviirillä eli Torkkelinmäen takapihalla.

Karri oli tehnyt hienon tuhkauurnan, joka oli varustettu kollin kuvilla.

Takapihalla saattoväki jätti ns. herkkuraksuja Villin muistoksi.

Minun elämääni asteli uusia kissahoidokkeja. Eilen luoksemme muuttivat Humppa ja Suitsu. Vielä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka kauan nämä kissaneidot asuvat kanssamme, mutta vähintään puoli vuotta, hyvin mahdollisesti pidempäänkin.

Ja tietysti näille tassuttelijoille on oma blogi eli Kasitassu. Sinne siis (tai samannimiselle Facebook-sivulle), jos kiinnostaa seurata kissatarinointiani!

Ilon ja surun lauantai – muistoissa Villi

2011-07-10T16:48:00.004+03:00

Surullisia uutisia Karrin tekstin myötä:

"Eilen lauantaina Villi lähti pois yhtä yllättäen ja nopeasti, kuin oli 18 vuotta sitten ystäväkseni

Kruununhaan kadulta pienenä sähisevänä karvakeränä löytynyt. Kahdeksantoista vuotta on pitkä aika, mutta ei pientä päivääkään liian pitkä Villin kanssa. Mielessäni siinteli jo suunnitelmat, miten kissan kaksikymmentävuotispäiviä aikanaan vietetään: oikein isosti ja ystäviä kutsuen. 30-vuotispäiviin en silti oikein uskonut.

Minä kyllä olin aika tarkkaan mielestäni poistanut ajatuksen, että saattaa Villin aika maailmassa joskus tulla täyteen. Eilen aamulla olisi todella ollut vaikea uskoa joutuvani saman päivän iltana saattelemaan tuon maailman parhaan kissani pois elämästä.

Vielä aamulla Villi tomerana aamuseitsemältä komensi minua sänkyni vierellä ulos ja aamua ihastelemaan. Teimme tunnin puistokävelyn ja Villi tarkasteli maailmaansa yhtä innostuneena kuin aina, välillä tosin ruoholla hiukan arvokkaasti makaillen.

Iltapäivällä kävimme uudestaan puistikossa ja ihan ruoholla istuskelemassa. Tai Villi kyllä otti ihan unetkin. Innostui hieman tassuilla tahtia lyömään kun musapelistä tuli Tumppi Varosen versio katupoikien laulusta. Huikkasinkin Villille, että kuuntele, sun biisi tulee radiosta. Katupoikahan Villi taustaltaan oli.

Kuten noissa eilen otetuissa kuvissa näkyy, Villi oikein hymyssä suin pikku hetkeä puistossa kanssani vietti.

Mitä sitten tapahtui illalla? Ei kai se enää tärkeää ole, mutta Villi muuttui äkkiä tosi huonovointiseksi: alkoi läähättää ja yritti oksentaa ja yritti käydä hiekkalaatikollaan. Koskea ei saanut ja kissa siirtyi ahdistuneen näköisenä huoneen nurkasta toiseen.

Tunnin katsoin tuota vaikeaa olemista ja lähdin sitten koppa kissaa täynnä Viikin eläinsairaalan päivystykseen. Eläinlääkäri tutki nukutettua kissaa ja totesi, että ei Villistä taida enää olla kissanarvoisen elämän viettäjäksi ja kysyi kantaani tuohon ikiuneen saattamiseen. Luvan annoin, eihän siinä muuta.

Villin yleiskunto todettiin aika heikoksi: painoa oli enää 3.7 kiloa ja lihakset melko tiessään. Villi kyllä söi hyvin mutta todennäköisesti sillä jokin sisäelintauti oli, joka haittasi ruuan imeytymistä.

Se lääketieteestä. Mukava ja osaanottava eläinlääkärityttö oli ja mainitsi nuo Villin tuiki vierailtakin usein kuulemat sanat ”onpa komea kissa”. Komea oli, ja minulle ja muutamalle muullekin se maailman paras kissa.

Nyt mennään siis Villiä muistellen, ja kerran vuodessa toivottavasti muistamme kera ystävien viettää lokakuussa myös tuota kuulua lepytyksen vuosipäivää kera kuohun ja Viilimuiston. Siis sitä päivää kun Villi aikanaan kuukauden sähinän ja mökötyksen jälkeen päätti lyöttäytyä Marin ystäväksi.

Niin yksi asia unohtui: Viilin sukunimi ei ole näillä sivuilla vilahtanut. Se on Pöyhönen. Niin se virallisissa papereissa on aina lukenut. Villi Pöyhönen. Pöyhönen ei ole oma sukunimeni mutta Villin kyllä ja Villille se sopi mainiosti: melkoisen pöyheä karvakerä.

Ihan lopuksi vielä noista kuvista. Niissä näkyy myös tuo Villille 18 -vuotislahjaksi rakentamani parveke. Hyvään käyttöön tuli, siinä oli kollin kiva istua ja katsella puistoon ja ohikiitäviä koiria. Nyt laitan varmaan parvekkeelle kukkasen.

Lopun lopuksi: terveiset Villi the Kissa -sivun sankalle lukijakunnalle ja kiitokset

Marille sivujen ylläpidosta ja tietysti kissan kaverina olemisesta.

-karri

- - -

Marin jälkisanat:

Kun palasin Suomeen Sveitsistä, niin toki huomasin Villin vanhentuneen kovasti puolessa vuodessa. Mutta en nyt silti osannut uskoa, että se Sveitsin jälkeinen muutama päivä jäisi viimeiseksi Villin hoitokeikaksi.

Villi oli upean persoonallinen kissa. On hienoa, että Villi hyväksyi minut aikoinaan huoltajakseen ja piristi elämääni monta vuotta.

Ja hienoa on myös se, miten tuo kissa yhdisti ihmisiä. Emme ehkä Karrinkaan kanssa koskaan olisi ystävystyneet ilman Villiä.

Minun kissaton elämäni ei jää kovin pitkäksi, sillä syksyllä uuteen Viiskulman kotiin on muuttamassa pari hoidokkia puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Mutta tietysti lepytyksen vuosipäivän varmasti muistan, tai ainakin sen tunteen, miten hienolta tuntuu, kun voittaa epäluuloisen eläimen luottamuksen.

-mari

Sveitsistä Torkkelinmäelle

2011-06-28T22:54:00.002+03:00

Palasin tänään Sveitsistä ja suoraan Villin hoivaajaksi muutamaksi päiväksi.

Onneksi katti ei ollut ehtinyt puolessa vuodessa minua unohtaa: kehräys alkoi toimia, kun ryhdyin rapsuttelemaan.

Testasin myös, miten Villille sopii Sveitsi-henkinen kaulakoriste ja kello. Tyylikästä oli!

Villi ihan virallisesti 18 vee

2011-06-05T12:11:00.003+03:00

Karri kertoo alla sanoin ja kuvin Villin synttäreistä. Oi jospa oisin saanut olla mukana! -mari

- - -

Eilen kauniissa kesäpäivässä vietettiin ihan virallisesti ne Villin 18-vuotissynttärit kuohujuomaa kohottamalla ja kalaa syöden.

Juhlaväki oli oikein asiallista ja Villi tyytyi seuraamaan juhlatapahtumaa lähinnä keittiöntuolissa nukkumalla. Naistenmaljan kohdalla pää kuitenkin kissalla terävästi untenhelmasta nousi.

Villin synttäreiden lisäksi vietimme myös Marin varjosynttäreitä.

Mitäs Villi sai lahjaksi? Syötävää ja oman pienen parvekkeen ikkunalle. Parvekkeesta laitan sitten kuvia joskus myöhemmin.

Mitäs Mari sai lahjaksi? Ainakin halauksen Villiltä jahka kesäkuun lopulla Alppien syleilystä taas Suomeen saapuu.

Tässä kuvia juhlahumusta. Myös vieraille oli varattu lahja: kirgisialaiset kippuratossut, niitä kuvassa sängyn päällä jalkoihin sovitellaan.

Kampfkatze eli 18-vuotias Villi

2011-05-19T17:23:00.006+03:00

Kuten lienee jo muutaman kerran täällä mainittu, niin Villi täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Koska tarkasta syntymäajasta ei pikkuseina löydetylle ole tietoa, niin juhlaa on vietetty näin touko-kesäkuussa (viime vuonna mm. kauko-ohjattavan hiiren voimin).

Lähetin Villille täältä Sveitsistä lahjaksi hieman herkkuja sekä tekaisin onnittelukortin, johon taustaidea on lainattu paikallisesta ravintolasta nähdystä kyltistä:

Kortti on Karrilta saamieni tietojen mukaan jo päässyt perille. 18-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna kuulemma kesäkuussa, eli hyvää synttärihumua sinne vaan!

Minä en palaa täältä Sveitsistä Torkkelinmäelle kuin muutamaksi päiväksi (ja ne päivät olenkin luvannut viettää osittain myös Villin kanssa). Kesä-heinäkuun taitteessa osoitteeni vaihtuu Viiskulmaan.

Tosin tietysti olen aina valmis majailemaan Torkkelilla ja pitämään Villistä huolta silloin, kun Karri joutuu reissaamaan muualle.

Uusi asunto mahdollistaa sen, että voin väliaikaisesti majoittaa myös muita kissoja. Kaksioon mahtuu minun ja miehen lisäksi välillä vallan mainiosti nelijalkainen tai miksei kaksikin.

Eli jos joku tarvitsee pidempiaikaistakin kissamajoittajaa, niin olen käytettävissä! Omaa lemmikkiä ei nimittäin ole tarkoitus hankkia.

Jättipääsiäisnurmi

2011-04-23T19:39:00.003+03:00

Karrin ja Villin terveiset muhkean pääsiäisruohon keskeltä:

"Tervehdys eli Mau ja Miu, pääsiäisen kunniaksi väsäsimme taas kunnon rairuohon. Kunnon ruohon, siis ei mitään ruohohista. Pari neliötä ja eikä pelkkää rairuohoa vaan myös ohraa ja niittynurmikaa. Tänään se otettiin käyttöön eli syötäväksi.

Kyllä Villi oli jo nelisen päivää haikeana mouruten huudellut, että eikö jo nurmelle pääse mutta minä vaan toppuuttelin, että ootellaan. Villi tietysti piti minua pikkutärkeänä ja tylsänä nurmipoliisina: ei saa astuu nurmikolle ei. No nyt saa.

Yhdessä kuvassa Villi intoutui hassuttelemaan pupukorvilla. Melkoisen huumorintajuinen veijari vieläkin vaikka ensi kuussa tulee se 18 vee jo täyteen.

Minäkin olin nurmeen oikein tyytyväinen ja varsinkin sen elävään koristuksen. Minullahan olisi kukkaro huvennut tyhjäksi jos olisin tommoselle nurmikolle joutunut ostamaan vaikka tiimarin pääsiäistipukoristeita. En joutunut: lihaa ja verta ja tunnetta on tämä pääsiäispupukissa."

Un banc, un arbre, une rue ja Liperin metkut

2011-03-20T13:06:00.006+02:00

Karri lähetti viestin ja kuvia eli tässä kuulumiset Kalliosta Karrin kertomina:

Un banc, un arbre, une rue eli penkki puu ja tie, heläytti Ranskan tyttö Severine ilmoille kauan sitten joskus 70-luvun alkutaipaleilla. Meillä Carola pisti levyn vieläkin paremmaksi tutuin riimityksin ”luona penkin on tuo puu ja puistotie kaiken muun vei aika, luulen”.

Kaunista, kaunista.

Villilläkin oli vielä viime kesänä oma penkki, puu ja puistotie omalla takapihallaan. Tuo Villin oma puistotie johdatteli suoraan aidattuun portilliseen sireenin varjostamaan vihreän hämyiseen kissapuistoon. Taisi olla Helsingin ainoa kissapuisto.

Rakensin sen kissalle noin kymmenen vuotta sitten, kun olin taloyhtiöni hallituksen puheenjohtaja. Eipä kukaan silloin rakennustöitteni perään talossa kysellyt kun kerran itse korkea-arvoinen puheenjohtaja vasaran ja lautojen kanssa pihalla puuhissaan heilui.

Hyvä puistosta tuli ja hyvä siellä oli Villin kuumina kesäpäivinä istua ja unta nauttia.

Nyt tuo kaikki ihanuus on poissa kuten kuvista näette. Aika vei siis Villiltä ihan kaiken:
ei jättänyt edes puuta tai puistotietä. Penkki takapihalta vielä löytyy mutta ihan väärästä paikasta. Iso lehmus on kaadettu ja kissapuisto revitty kaivinkoneella nurin. Pahalta näyttää.

Kaiken tuhon takana on taloyhtiön putkiremontti, jonka myötä pihalle kaivetaan 7 metrin monttu, jotta päästään uusimaan 80 vuotta vanha talon runkolinja kaupungin verkostoon. Kevät on siis mylläystä, mutta jo kesäkuussa pitäisi olla valmista.

Ehkäpä sitten Villillekin saadaan vielä osa vanhasta idyllistä palautettua. Villi haluaa päivittäisten kävelylenkkiensä yhteydessä aina vanhalle pihalleen tutkimaan töiden edistymistä. Samalla se luo usein pitkän ja haikean vilkaisun vanhaan koti-ikkunaansa. Ei näy Maria siellä.

Tänään Villin sydän hypähti oikein kunnolla, kun se huomasi vanhan ikkunansa luona puukasan. Pakkohan tuon nyt ainakin on olla Marin kätten töitä eli kuuluja Liperin metkuja. Eihän kukaan muu kaupungissa tuollaista puukasaa ikkunansa alle keksisi kerätä.

No Villi sitten kiipesi kasan päälle ja siitä ylettyi hyvin kurkistamaan asuntoon sisään. Pimeää ja tyhjyyttä siellä vain näkyi, ei Maria, ja Villi poistuikin kasan päältä pettyneenä päätään ravistellen.

Tassulämmitystä

2011-02-27T21:23:00.004+02:00

Pitkästä aikaa hieman Villin kuulumisia. Karri nimittäin pisti minulle jo viikko sitten kuvia ja terveisiä Villin talviulkoilusta ja tossupohdinnoista.

Lumessa katin tassut palelevat. Villi kuvittelee parantavansa tilannetta nuolemalla etutassujaan lämpimäksi. Nooh, kaikki hieman kissaa fiksummat tajuavat, että nuoleminen vain lisää jalkakylmyyttä.

Niinpä Karri oli kokeillut, jos Villi nauttisi vauvanlapasista tassujen lämmittäjänä. Kuvan ilme paljastanee, että Villi ei suuremmin ilahtunut tästä ideasta.

"Antoi ne kyllä ihan jees pikku unenpöpperössä pukea mutta havahtui heti ulkona tarmokkaasti ravistamaan niitä pois. Koko oli kyllä oikea. Nyt mennään siis niinkuin ennenkin ulkona ilman lapasia eli tassuja nuolen", Karri kirjoitti.

Lisäksi Karri oli perehtynyt laajemmin lemmikkien kenkämuotiin:

"Kävin myös Stokkalla ihmettelees millasia kenkiä tai sukkia on elukoille. Kissoille ei mitään mutta aika tärtsyjä bläägiä koirille kyllä kuten kuvista näätte."

Toivottavasti Helsingin kevät pääsee vauhtiin, jotta Villi saisi nauttia ulkoilusta ilman kylmiä tai märkiä tassuja.

Täällä Sveitsissähän kissat saavat nauttia välillä hyvinkin aurinkoisista hetkistä ja esimerkiksi väijyä pieniä saaliseläimiä viinitarhoilla. Kuten tämäkin musta, leikkisä tyyppi.

Mjau Sveitsistä!

2011-01-14T15:47:00.009+02:00

Villi siis on edelleen Suomessa ja Karrin hyväyyä hoivassa. Siellä kuulemma mm. nautiskellaan kalaöljyä, jotta turkki kiiltäisi (tai siis ainakin Villi nauttii, Karrista en tiedä).

Mutta olen minä onnistunut bongaamaan kissoja täällä Keski-Euroopassa. Asuinpaikkamme Arlesheim on pieni, aika tyypillinen noin kymmenentuhannen asukkaan pitäjä. Siis tiivis keskusta, jossa on useita kauppoja, kirkko ja muut systeemit, sekä tietysti asuintaloja.

Täällä siis on havaittu useampikin kissa. Ensimmäinen, joka säntäsi innoissaan luokseni rapsutettavaksi, oli tämä kirjava tyyppi:

Toinen pikimusta yksilö makaili auton päällä tänään:

Mustalla oli hieman samanlainen katse kuin Villillä, mutta luonne oli hyvin ystävällinen.

Asunnossamme ei saa pitää lemmikkejä, joten en voi siis tietysti ottaa edes väliaikaishoitoon yhtään karvatassua. Pikkuruisella takapihallamme on tosin jo havaittu hiiri, eli aitoja virikkeitä riittäisi myös Villille.

Erilaisia kotieläimiä täällä näkee muutenkin. Esimerkiksi kaniinit ovat yleisiä, ja Arlesheimissakin on oma kerhonsa pupunkasvattajille. Tämä kookas yksilö elelee oikeastaan naapurikylän Dornachin puolella.

Lisäksi täällä tepastelee mm. lampaita, vuohia, hevosia, hanhia, ankkoja ja muita siivekkäitä.

Lisää Sveitsi-tarinoitani on uudessa blogissa.

Vierailijana Fanni

2010-12-29T10:09:00.005+02:00

Ensimmäiseksi kiitokset kaikille, jotka ovat kommentoineet blogiin ja kertoneet, että on ollut mukava seurata Villin elämää. Blogiin ei liene siis seuraavan puolen vuoden aikana luvassa aktiivisia päivityksiä, mutta ehkäpä välillä joitakin tilannetiedotuksia.

Villi siis vietti joulun Karrin luona ja mm. herkutteli syömällä seitä. Ja taisipa kissa myös velvoittaa isäntänsä ulkoiluun.

Mutta ei minunkaan tarvinnut viettää kissatonta joulua, sillä olin käymässä kotikonnuilla Liperissä, jossa elelee edelleen Fanni.

Fanni on noin vuoden Villiä nuorempi, mutta uni maistuu yhtä hyvin, ja rapsuttelusta tämä lady tykkää myös. Tosin Fanni on huomattavasti Villiä hiljaisempi: Fannin naukaisut ovat pieniä ja hyvin vaatimattomia. Villihän sen sijaan vonkuu äänekkäästi ja paljon.

Fanni on myös muutoin lempeä luonteeltaan. Sen ei voi kuvitella tarttuvan käteen hampaillaan tai huitaisevan kynsillään, jotka molemmat kuuluvat Villin toimintaan silloin, kun kissaa alkaa ärsyttää ihmisten toiminta.

Harmi, etten tajunnut ottaa Liperiin mukaan Furminator-harjaa. Sen verran runsaasti Fannistakin karvaa pölisi, että tehoharjaus olisi ollut tarpeen.

Kissavuokralainen kiittää ja kuittaa kolmivuotisen pestinsä

2010-12-19T20:52:00.007+02:00

Eilen lauantaina sitten päättyi reilu kolmivuotinen pestini Villin vuokralaisena ja alaisena. Karri nouti kissan luokseen, ja minun asunnossani ei siis nyt tallustele nelijalkainen, joka vonkuisi ulos tai vaatisi rapsutuksia.

Eilen me näytimme tältä:

Tuntuuhan tämä oudolta: kolme vuotta on mennyt hujauksessa ja olen tietysti tottunut kissan kanssa olemiseen. Villi on tuonut elämääni paljon hupia ja iloa, ja tietysti myös tutustuminen Karrin (maailman parhaan vuokraisännän) kanssa, on osa tätä hienoutta. (Puhumattakaan siitä, että olen säästänyt rahaa verrattuna siihen, mitä helsinkiläisyksiöistä Kalliossa joutuu normaalisti maksamaan).

Kieltämättä on nyyhkyinen olo, kun yksi aikakausi elämässä päättyy. Tosin Villihän porskuttaa edelleen, ja lupasin käydä joululahjaksi harjaamassa katin Furminatorilla, kun en muistanut sitä tehdä loppuviikosta. Ja kenties sitten taas jossain välissä toimin Villin hoitajana.

Mutta siis parin viikon päästä muutan Sveitsiin puoleksi vuodeksi. Tämän blogin tulevaisuuskin on epävarma: jos Karrin saan houkuteltua kirjoittamaan, niin tietysti sitten tekstit päivittyvät jatkossakin.

Joka tapauksessa kiitos Villille ja Karrille tähänastisesta, ilman teitä elämäni olisi ollut erilaista ja olisin jäänyt monesta hienosta hetkestä paitsi!

Kävin hieman läpi kuvia ja videopätkiä tältä vuodelta. Tässä siis muutama otos (näistä tosin puuttuu se Villin äänekäs naukuminen, joka kieltämättä hetkittäin meinasi jopa käydä hermoille, jos itse olisi vain halunnut esim. nukkua: paljon ääntä voi pienestä kissasta lähteä!)

Tässä kännykkävideossa (= huono laatu) näkyy Villin tassunhuiskautteleva komentelu "Rapsuta!":

Samin leipä, ennenkaikkea leivällä oleva margariini, houkuttaa:

Kun sängyllä on reppu, niin tietysti maataan juuri sen repun päällä:

Ja sitten vielä loppuposeeraus:

Remonttivahti

2010-12-15T14:25:00.002+02:00

Villin reviirillä eli pihalla tapahtuu nyt suuria: putkiremontin vuoksi sinne on kuskattu niin kontti kuin roskalava. Päiväsaikaan saattaa olla myös remppamiehen pakettiauto parkissa.

Niinpä takapihaa on tarkkailtava (tätä on tietysti harjoitettu aina) ja ulkoillessa riittää haisteltavaa. Se on jo havaittu, että kissa mahtuu hyvin roskalavan alle.

Hakkeri lepuuttaa

2010-12-10T10:33:00.003+02:00

Ulkona tuulee ja lumi lentää: Villi kyllä vonkuu pihalle, mutta kun nenässä tuntuu viimaa ja mahdollinen pyry, niin valinta kallistuu olosuhteiltaan tasaiseen sisätilaan.

Ja kyllähän tietokone lämmittää kivasti.

Kissanpäivät mainoskissalla

2010-12-01T20:42:00.003+02:00

Sampo-pankin Kissanpäivät-mainoskampanjaan on näköjään otettu Villin kuva, ihan ilmettä myöten!

Poliisikissat saisivat roistonkin herkistymään

2010-11-29T21:57:00.002+02:00

Markus Kajo toivoo blogitekstissään, että poliisikoirien tilalle tulisi poliisikissoja. Onneksi Villi on jo kissojen eläkeiässä, niin ei pistetä kattia hommiin. Ja Villi voisi olla vähän hankala poliisi, jopa ärhenteleväinen. Epäilemättä tietysti todella tyylikäs, jos pukisi päälleen poliisivermeet.

"Mutta jos poliisikoiran tilalla olisi poliisikissa – kenties ihan virkalakissa, ja valjaissa, joissa lukee Poliisi – Polis ja niissä valjaissa vielä semmoinen sinipohjainen soikiomerkki jossa on lyhyt miekka jonka kahvassa on kissan pää, kissalla kieli ulkona, ja päässä harvasakarainen kruunu - niin tuskin monikaan voisi alkaa äristä sille kissalle. Nauruun vetäisi suuta, vaikka miten yrittäisi pokkana olla hän!
Ja jos silittää alkaisi hampuusi sitä, niin verenpaine laskisi hampuusissa ja tulisi parempi mieli sen mieleen. Ja kun kissa puskisi roiston jalkaa ja alkaisi kehrätä, niin väistämättä leviäisi rentouden ja hyvänmielen olo roistoon, kuten myös poliisiin, ja kyyneltyvin silmin nämä ensin kättelisivät toisiaan ja sitten nojaisivat toisiinsa ja taputtaisivat toinen toistaan olkapäälle rohkaisevasti. Ja pyyhkisivät rukkasella nenäänsä ja turistaisivat hankeen, hrääp!

Ja kaikki kissan ansioa!"

Lunta tulvii

2010-11-25T21:20:00.002+02:00

Niin se talvi saapui Torkkelinmäelle. Hanki on jo nyt niin syvä, että Villi joutuu kahlaamaan tosissaan. Yritin kyllä talloa herralle takapihalle urat, mutta kylmyys ja viima eivät kattia tänään ulkoiluun juuri innostaneet, joten siirryimme nopeasti sisätiloihin.

Reilu viikko sitten juhlittiin Villin leppymisen kolmivuotispäivää (= kolme vuotta siitä, kun kissa kehräsi minulle ensimmäistä kertaa). Karri tarjosi sapuskaa sekä meille ihmisille että tietysti Villille. Kissa ei mitenkään erityisemmin halunnut paistatella juhlan keskipisteenä, kuten ei yleensäkään, mutta me kaksijalkaiset saimme siis syyn kilistellä maljoja.

Enää ei ole pitkä aika, kun katti muuttaa Karrin luo. Putkirempan takia takapihaa ryhdytään kaivamaan, ja se voi ottaa tietysti kissan sielussa koville, kun omalle reviirille ilmaantuu ties mitä mellastajaa. Parempi siis muuttaa toiseen asuntoon jo ennen kuin minä lähden Sveitsiin.

Pääasiallisesti leväten

2010-11-07T21:40:00.002+02:00

Syksy on jo melkein käännähtänyt talveksi, mutta julkaistaan nyt tällainen syyskuva viikon takaa:

Jossain on varmasti virallisia tietoja siitä, miten paljon kissat nukkuvat. Iäkkäämpi katti luultavasti nukkuu vielä enemmän.

Ainakin Villille lepo maistuu kadehdittavan hyvin. Tässä tiiraillaan vielä vähän ennen nukahtamista:

Ja sitten vaivutaan katselemaan unia. Eikä näytä edes niskat menevät jumiin, vaikka asennot ovat ihmissilmiin kovin epäergonomisia...

Unissaan Villi usein hieman äännähtelee ja tassutkin voi vipattaa. Mutta välillä sitten vain maataan syvän rauhaisassa, tyynessä unessa.

Näin rapsutellaan kissaa

2010-10-21T11:02:00.002+03:00

Nyt on saatavilla toimiva kissanrapsutusohjeistus, joka toimii Villinkin kohdalla eli siis Oatmealin sarjakuva.

Noinhan se menee: Villi päättää, milloin on oikea rapsutushetki, ja sen silmistä voi päätellä paljon: onneksi varsin usein empatiaa murhan sijaan!

Nyt Villi taas tunki itsensä tähän tietokoneen viereen, joten on siirrettävä vasen käteni hyötykäyttöön näppäimistöltä eli rapsutukseen...

Mari ja Villi, nyt jo kolme vuotta kimpassa!

2010-10-14T20:10:00.006+03:00

Tasan kolme vuotta sitten alkoi minun ja Villin yhteisasuminen. Nopsasti on aika vierinyt eteenpäin! Ja vallan mukavasti elo on sujunut, vaikka se ensimmäinen kuukausi oli haasteellisempi, kun katti joutui totuttelemaan minun kanssa arjen viettämiseen.

Silloin minä jouduin mm. varautumaan siihen, että jos herra nukkuu sängyllä, niin saattaa olla, että siirtymätoiveita esittäessäni joudun kohtaamaan myös kissan kynnet ja sähinät.

Ja naapurit varmasti kauhulla kuuntelivat mouruamista, joka aiheutui, kun yritin saada vastaanhangoittelevan kissan pihalta sisään.

Koiria ei tähän suhteeseen hyväksytä

Myöhemmin sitten tietysti selvisi, että ehkä osasyy Villin vihamieliseen käytökseen olivat marraskuussa 2007 havaitut virtsakivet: ne oletettavasti aiheuttivat kipuja ja varmasti eivät tehneet katin oloa kovin miellyttäväksi.

Kolmen vuoden aikana Villi on kahdesti päättänyt takapihalla näyttää asemansa ja asenteensa koiriten suhteen. Ne aiheuttaneet sen, että Villi on purrut minua ja sitten olen napsinut antibioottikuurit, mutta eläimet ovat selvinneet vammoitta.

Nykyisin Villi tietysti saa nauttia usein myös Karrin (joka kulkee myös nimellä "maailman paras vuokraisäntä") läsnäolosta naapuritalossa. Oleellisia tekijöitä elämässä ovat ulkoilut, perjantaisei ja anti-hair-ball -raksut. Sekä tietysti rapsutukset ja turkin harjaukset.

Asumusero tulossa – kuinka siitä selvitään?

Yhteisasumisemme ei alunperin pitänyt jatkua kuin reilun vuoden eli sen ajan, kun Karri on Georgiassa. Toisin kävi, mutta emme enää pitkään Torkkelilla jaa kotia. Minä nimittäin muutan tammikuun alussa puoleksi vuodeksi Sveitsiin.

Katti jää Torkkelille ja on tietysti suurelta osin Karrin hoidossa. Mutta auttavia palvelijoita tarvitaan. Kalliolaisia tovereita on jo ryhdytty rekrytoimaan ruokkijoiksi, mutta pitänee vielä tehdä tarkempi kartoitus.

Itse asiassa tällä viikolla meni muutama päivä niin, että Villin hyvinvoinnista vastasivat muut henkilöt kuin minä ja Karri, kiitos vaan asianomaisille!

Tämän päivän kuvassa kissa keikkuu pöydän reunalla rapsutuksia odotellen.

Vuositarkastuksessa kaikki hyvin

2010-09-16T16:37:00.003+03:00

Villi kävi tänään eläinlääkärillä vuositarkastuksessa, ja näin tärkeässä hetkessä minä olin tietysti Karrin kanssa mukana.

Koska katti on ärhäkkä, niin ennen hoitotoimenpiteitä tarvitaan rauhoituspiikki (jonka antaminen vaatii mm. suojautumista nahkahanskoin ja tiukkaa niskaotetta). Kissan tajunnan kadottua päästiin itse tarkastukseen.

Ensin otettiin verinäyte. Sen mukaan arvot olivat suunnilleen samaa tasoa kuin viime vuonna, ainoastaan munuaisiin liittyen pientä kohoamista.

Tämän jälkeen jatkettiin muihin toimenpiteisiin. Koska katti ei ollut niin tajuton kuin olisi hyväksi, niin tuli pieni tujaus kaasua.

Kissan hampaat ovat ikään nähden ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Hammaskiven poisto myös auttaa niitä pysymään kiinni suussa.

Villin oma kynsihuolto on iän myötä päässyt heikentymään. Niinpä myös kynnet päätyivät leikeltäviksi, ja jatkossa varmaan kynsihoitoa on tehtävä myös kotioloissa.

Lopuksi Karri käytti tilaisuuden hyväksi ja harjasi Villin turkin läpikotaisin.

Lääkärin kommentin mukaan Villin takaosan lihakset ovat huventuneet, aivan kuten vanhoille ihmisillekin käy. Siinä siis yksi syy siihen, ettei kissa enää kummoisesti hyppele.

Pitkiä kynsiä ja karvatakkuja

2010-09-03T16:12:00.003+03:00

Heitetääpäs nyt välillä poseerausta tänne blogiin eli kuten kuvasta näkyy, katti porskuttaa edelleen tyytyväisenä.

Tosin tiettyjä vanhenemisen merkkejä on kesän aikana ilmaantunut lisää. Villi ei enää esimerkiksi teroita itse kovin tehokkaasti kynsiään, joten ne ovat hieman jo ylipitkät (huomaa siitä, että kynnet tarttuvat turhan helposti päiväpeittoon ja tuolien pehmusteisiin).

Myös turkin huolto taitaa olla Villille vaikeampaa. Takkuja ilmestyy erityisesti hännän läheisyyteen, ellei kissaa harjaa hyvin aktiivisesti. Ennen takkuuntuminen oli selvästi vähäisempää.

Mutta noin muuten äijä on toki edelleen reipas ja pirteä!

Villin pihaurheilua

2010-08-07T16:05:00.002+03:00

Villi harrasti tänään reipasta kiipeilytoimintaa pihapuussa. Eli ei äijä vielä todellakaan niin vanha ole, ettei tällainen urheilu onnistuisi!

Sen jälkeen sitten vähän venytystä ja rapsutushuoltoa.

Sekä yhteisposeeraus.

Pihan tarkkailija

2010-07-27T22:57:00.001+03:00

Minulla on lainassa järjestelmäkamera, joten piti käyttää tilaisuus hyväksi ja zoomailla Villistä kuvia takapihalla.

Kuin uitettu kissa

2010-07-08T18:04:00.006+03:00

Tänään helle muuttui rankaksi ukkoskuuroksi. Villi oli sateen alkeassa pihahäkissään, jossa on pientä sateensuojaa. Mutta sen verran ryöpyten taivas kasteli, että kun menin sateen läpi noutamaan kattia, niin minua odotti malttamattomasti eläin, jonka turkki oli aivan märkä.

Villistähän tulee märkänä onneton ruipelo, kun karvamassan tyylikäs pörheys katoaa.

Minä kuivasin kissaa pyyhkeellä ja rapsuttelin kovasti. Sen jälkeen alkoi tietysti vimmattu nuoleminen, jotta turkki saataisiin taas normikuntoon.

Lisäksi elukka haisi märkänä ihan navetalta. Salattua maalaiskissan menneisyyttä?

Pienviljelijät

2010-06-15T19:48:00.003+03:00

Karri rakensi pyynnöstäni takapihalle viljelylaatikon. Siemenet ovat jopa itäneet, eli mm. salaatteja, retiisejä ja pinaatti puskee pinnalle.

Villiä moinen puuhastelu ei suuremmin kiinnosta, mutta kyllä katti sentään vilkaisi laariin.

Sitten työnjohto asettui parin metrin päähän aurinkoon lepäilemään ja putsaamaan itseään raskaan urakan jäljiltä.

Villin 17-vuotislahja

2010-06-06T21:37:00.003+03:00

Karri oli rakentanut Villille hienon synttärilahjan eli kauko-ohjattavan hiiren.

Kissa itse ei ollut lahjan upeudesta aivan vakuuttunut. Lisäksi Villi ei vielä oppinut käyttämään kauko-ohjaintakaan, mutta ehkä sitten 18-vuotispäiväksi äijä suorittaa ajokortin!

Katse

2010-05-29T11:41:00.002+03:00

Kyllähän tämän hännän takaa kohdistuvan katseen alla taas muistaa oman paikkansa ja asemansa Villin valtakunnassa!

Kesä! Ruoho! Lämpö!

2010-05-17T22:23:00.003+03:00

Kesä on täällä Torkkelinmäellä, kuten ilmeisesti vähän kaikkialla, alkanut erittäin miellyttävästi. Villi on nauttinut lämmöstä ja valosta, mussuttanut ruohoa ja haistellut pihan kaikki nurkat.

Villi sis porskuttaa hyväkuntoisena ja viettää näinä aikoina toukokuuhun arvioitua 17-vuotispäivää. Sitä varmaan juhlistetaan, kunhan Karri on taas maisemissa.

Lisäksi keväinen velvollisuus eli loishäätö on nyt hoidettu. Syötän matolääkkeet mieluusti kapseleina tiputtamalla ne katin kurkusta alas. Tälläkin kertaa kolmen päivän ajan sain ongelmitta tabut nieluun (minä ja kissa sängyllä, kissa pyyhkeeseen ja jalkojen väliin, pään nosto pysyyn, suun pakotus auki ja ruokaöljyllä voideltu tabletti nieluun – pientä kitinää, mutta nopeasti hellittelyn jälkeen unohtuu ja taas kehrätään).

Päivän ikäviin uutisiin kuului se, että eräs tutuista Kallion kissoista oli jouduttu lopettamaan 12 vuoden iässä. Minäkin kävin kyseistä pientä, siroa ja kilttiä yksilöä hoitamassa, ja aina tuntuu niin ikävältä, kun näitä surullisia viestejä saapuu.

Äijät

2010-05-02T13:06:00.002+03:00

Eilen avattiin takapihan kesäkautta. Paikalle saapuivat tietysti myös Karri ja Villi.

Nyt Villi sitten majaileekin täällä minun luonani eli oleskelee kohtuullisen usein takapihalla. Ei sentään koko ajan niin ärhäkkänä kuin kuvassa.

Ihanat tuoksut!

2010-04-24T10:58:00.002+03:00

Karri oli taannoin kuvannut pätkää, jossa Villi havainnoi luonnossa kiinnostavia aistielämyksiä.

Kissavideota toisensa perään

2010-04-13T14:42:00.003+03:00

Villi jatkaa edelleen elämää Karrin luona, joten minun on tyydyttävä internetin kissatarjontaan. Eilen törmäsin KittehRouletteen: siellä voi toljottaa kissavideota toisensa perään ja hypätä kesken seuraavaan, jos jostain syystä ei juuri tämä katti innosta.

Ja onhan ne niin suloisia, iih!

Eläimellinen elämä toki jatkuu muutenkin. Tänään olen mukana Eläinten vallankumous -otsikolla kulkevassa keskustelussa TV 2:lla alkaen klo 21. Omista ajatuksistani ohjelmaan liittyen lisää Kulutusjuhlassa.

Villin kuulumisia kerrotaan varmaan taas pian: olen luvannut käydä hoitamassa katin harjauksen lähipäivinä.

Kis(s)astudio tarkkailee vuokralaisen esiintymistä

2010-03-26T15:45:00.002+02:00

Eilen aamulla minulla oli aikainen herätys. Mutta hereillä olivat myös Villi ja Karri.

Karri lähetti kuvan ja tekstin:

"Meillä oli aamun kisastudiossa, äh, kissastudiossa tosi tarkkaavainen tunnelma. Villi höristeli jutusteluasi kovasti, mutta ei sentään ihan kehräämään ruvennut. Tuumasi varmaan, että tuo elämän shiftaus on tosi tärkeä asiaa. Olisit kyllä voinut ottaa vielä esille viiden tunnin päivittäisten päikkäreiden merkityksen elämän onnellisuuteen ja tasapainoon. Joo noh, sanoit, että et liikoja haikaile matkustamista: tärkeä pointti: Villinkin mielestä reissailu on tosi plääh. Niin tai matkustaminen yli 100 metrin etäisyyksiä."

Kyseisen pätkän voi toistaiseksi katsoa YLEn Areenasta ja aiheesta lukea lisää esim. toisesta blogistani.

Kasvohoitaja

2010-03-15T11:01:00.003+02:00

Villi on siis taas saanut olla herra omassa talossaan. Siihen sisältyy myös tyypillisesti aamumakailu päälläni, eli tämän kuvan olen napannut kännykällä siinä vaiheessa, kun katti lekottelee rintakehäni päällä rapsuteltavana. Tietysti varsin kehrääväisenä.

Tassut eksyvät välillä myös naamalleni: oletan, että Villi haluaa elvyttää naamani ihon pintaverenkiertoa, jotta ihoni pysyisi pidempään siloisena. Kissojen karvapeite on kyllä sikäli kätevä, etteivät ihon ikääntymisen merkit näy mihinkään.

Tänään Villi taas siirtyy Karrin luokse. Siellä mm. kasvatellaan enemmän viherkasveja kuin täällä, mutta onneksi Villi on hiekkalaatikkouskollinen, joten mitään sellaista, kuin Jupun sarjiksessa Kissan omistaminen ja kaiken muun turhuus, ei Villin kanssa pääse käymään.

Kinosten keskellä

2010-03-06T10:37:00.003+02:00

Talomme takapiha on täynnä lunta. Ja hangella runsaasti pupujen jälkiä. Tänään Villi hoksasi, että hankihan kantaa, ja myös hän voi tutustua pihaan hiukan erilaisesta näkökulmasta.

Ensimmäisessä kuvassa urhea vuorien valloittaja ottaa ensimmäisiä askeleitaan lumikinoksessa.

Sitten on jo päästy vauhtiin. Aurinko lämmittää tutkijaa mukavasti, vaikka toki aito turkki on mainio talvivaruste.

Tästä kuvasta hahmottunee lumen määrä eli mattoteline toimii hyvänä mittatikkuna. Ja kuten voi hoksata, kuvaaja seisoskelee vielä korkeammalla eli kinoksen päällä.

Loppuun vielä tyylikäs sivuprofiililähikuva.

Villi palasi "omaan kotiin"

2010-03-04T16:09:00.001+02:00

Blogissa on ollut hiljaista, koska Villi on ollut Karrin luona. Mutta eilen katti palasi taas joksikin aikaa luokseni, ja tässä Karrin tarinaa:

"Villi asteli eilen reippaana häntä viuhuen läpi lumisen Torkkelinkujan sinne ihan omaan kotiin Marin luo. Minulla tulee vähän matkahommia, joten Mari pääsee pienen tauon jälkeen palvelemaan kollia sen tärkeissä päivähommissa. Siis sitä rapsutusta ja rapsutusta, ruokailua ja ulkoilua ja ulkoilua.

Minä kekkasin uuden mittatikun, mistä arvioida kollin puuhia sinä aikana kun minä tein työssäni töitä. E i tarvitse mitään nauhoittavia kameroita asuntoon, jotta tietäisi mitä kissa itsekseen päivällä puuhaa. Ikkunaruutu sen kertoo. Töistä tultuani vilkaisin vaan ikkunanpintaan montako uutta nenänjälkeä siihen on päivän mittaan tullut. Noin 5-10 niitä usein oli, joten ikkunaprinssinä ne kollin yksinäiset tunnit varmaan nukkumisen lisäksi kuluvat.

Villi löysi myös eräänä iltana puistosta pienen oksanpätkän. Siinä on tosi hyvät aromit, ja sitä kaveri jaksaa puskea poskellaan pitkiäkin aikoja. Villi myös nappasi sen suuhunsa ja lähti kulkemaan kotia kohti oksanpala suussa. Kelpo saalis, mutta vähän koiramainen temppu kuiskin. Joo, oksan aromit ovat säilyneet, ja kuvassa Villi keppinsä parissa. Anteeksi salamakuva: fläsäys vähän latistaa tunnelmallista kuvaa."

Kissat pyörittävät maailmaa

2010-02-03T14:43:00.003+02:00

Hyssen ja Flipin blogista paljastui, että internetiä pyörittävät tietysti kissat:

Viime viikolla Hesarissa oli ilmoitus, joka saa tietysti harkitsemaan, miten pitäisi Villiä onnitella vuosien karttuessa, sillä seuraavaksihan elukka täyttää jo 17 vuotta (kiitos Ollille tämän havaitsemisesta):

Villihän on taas viettänyt aikaa Karrin luona. Ilmeisesti äijät ovat viihtyneet hyvin keskenään talven nietosten keskellä.

Huomenna minä käyn moikkaamassa kattia eli ulkoiluttamassa karvaläjää. Taidanpa viedä mukanani ruohoa eli popcorn-jyvistä kasvattamiani maissinversoja.

Ulos! Nyt heti!

2010-01-11T15:24:00.003+02:00

Villi palasi eilen "lomaltaan" eli Karrin hyvästä ja laadukkasta hoivasta.

Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet: katti haluaisi pois eli ulos, mutta kun ikkuna ei anna tassuhakkaajalle periksi.

Ja täällä asuu tyhmä ihminen, joka ei palvele lemmikkiä niin kuin lemmikki haluaisi...

Hoivaten

2010-01-04T15:51:00.003+02:00

Pari päivää sitten Karrin ja Villin piti tulla luokseni käymään: Karrille kahvia, Villille rapsutuksia. Karri saapui kuitenkin yksin, sillä Katti ei ollutkaan halunnut lähteä ulos, vaan oli tavallista apeamman oloinen eli pientä sairastamista epäiltiin.

Eilen Karri sitten pyysi minut kylään: Villi oli köhinyt pitkin päivää ja muutenkin ottanut hyvin rauhallisesti.

Tavoite siis oli, että minä kuulisin Villin köhimisen ja voisin ottaa kantaa siihen, miten sairas katti mahtaa olla. Mutta parin tunnin vierailuni aikana kissa ei kuitenkaan yskäissyt kertaakaan, vaan vain kehräili (tavallista kovaäänistä "rukkiaan" hiljaisemmin tosin). Eikä Villi muutenkaan vaikuttanut totaalisen sairaalta, vaan liikuskeli lähellämme ja sitten välillä lepäili omissa oloissaan, kuten normaalisti.

Mutta ehkä siis pientä flunssaa karvapallolla. Tai sitten vain psykosomaattista oireilua ja naisen rapsutuksen kaipausta!

Lämmintä joulua kaikille Villin kuulumisten ja kuvien kera!

2009-12-24T06:15:00.005+02:00

Villi on viettänyt viimeajat Karrin luona. Naapurissa toki, mutta poissa siis tästä vakiokodistaan ja minä olen joutunut elelemään ilman tutuksi tulleita kissameininkejä. Onneksi Karri ja Villi käyvät välillä minua tervehtimässä.

Joulun kunniaksi Karri kirjoitti, miten hänen ja Villin yhteiselo on sujunut:

"Hei vaan, Villi on ollut noin 2 viikkoa minun ilonani. Hyvin on mennyt: kollilla on vanhat kujeet: ulos kuin aina mahdollista, ja niinhän se pitääkin.

Kehräystä on riittänyt. Ja joka aamu näyttää kisalla olevan tasan uus ihana aamu edessä, viis männeistä meiningeistä. Terve asenne.

Joo mutta ulkoilu, eli hihnakävelylenkkimme täällä päätyy kyllä aina Marin portille. Reippahasti käyvät askeleet sinne Marille (niin kuin tuosta oheisesta kuvasta tuossa Marin portilla näkyy) Niin ja välillä sitten ihan sisäänkin sinne ihan oikeaan kotiin, ja voi sitä uh uh pusi pusi hali -meinikiä siellä.
Jeps, se hentoilusta, mutta Torkkelilla ulkoiluttaettaessa Villi hakeutuu kyllä aina reippaasti koiraporukoihin. Silloin on kyllä talutushihna kireällä kuin noilla kuuluilla Tenon salakalastajilla. Näin mennään.

Yhdeltä koiranulkoiluttajalta puistossa kuulin, että hänen koiransa rotu on vaativa kasvatetettava. Niin on Villikin, vaikka rotu on enempi kuin hämärän usvassa. Nyt aina mainostankin puistossa koiraporukoille, kuinka vaativa kasvatettava Villi on ollut. Joo, eli tosi edgeä ja extreem-meininkiä on elämä Villin kaa ollut. Yhtä maitohappoa ja kipua siis kaikki tyyni.

Näinhän se kuuluu nykyään omaa elämää mainostaa jos ei haluu kertoa muille, että on vaan oma laiska itsensä. No täällä sitä kollin kaa vaan kuiskin nytkin lopulta lötkötellään.

Jep, lämmintä joulua ja uusvuotta kaikille. Minä olen ollut kaks edellistä joulua Suomesta pois siellä Kaukasian Georgiassa (jossa joulua ei vietetä), joten ihan nostalgiatunelmissa täällä katin kera taas ollaan. Riisipuurot jouluksi värkätään muttei kuiskaan mitään kinkkuja, mirille tietty FARÖEN sei, siit se lähtee elämän aito meininki. Niin ja Mariakin käydään tietysti pyhinä katsomassa."

Yksi Villin suosikeista on punainen laukku:

Vielä pari talvisen jouluista kuvaa vakioasunnosta tältä viikolta:

Mitäköhän kissan päässä liikkuu?

2009-12-22T23:35:00.002+02:00

Pari bongausta netin kissameiningeistä eli Simon's Cat ja Snow Business:

Lisäksi linkkaus Helvetin hyvin menee -sarjakuvablogiin ja kuvaan "Mitäköhän kissan päässä liikkuu?" Tätähän tulee usein mietittyä ja Solja on tehnyt kyllä tyylikkään kuvan. (Kiitos linkistä toveri Ulkokalliolaiselle!)

Yhteishuoltajuutta ja unennäköä

2009-12-09T19:31:00.003+02:00

Karri on nyt siis lomalla ja haki tänään Villin omaan asuntoonsa. Näin se kissan yhteishuoltajuus kätevästi toimii!

Mutta koska olen nyt yksin, niin pitihän sitä sentään kaivella jokin aika sitten kuvattu videopätkä, jossa herran tassut ja viikset nykivät unessa. Harmi, kun ei voi tietää, millaisia unia Villi näkee.

Jotkut pyyhkäisee nenänsä kielellään

2009-11-19T12:11:00.001+02:00

Kahden vuoden kasvattaja ja kasvatettu

2009-11-15T09:31:00.003+02:00

Tasan kaksi vuotta sitten Villi suostui ensimmäistä kertaa kehräämään minulle ja ottamaan vastaan rapsutuksiani. Kyseessä on siis ns. suuri leppymisen vuosipäivä, jota tietysti pitää juhlistaa.

Karri, kissan omistajana, toivoi, että saataisiin ns. vuoden kasvattaja -kuva (esimerkkinä mm. tämä otos). Pitihän se siis ottaa. Kasvatettu ei näytä kyllä kovin onnelliselta, mutta sitäkin kasvaneemmalta.

Kuten Karri kirjoitti kuvan nähtyään:

"Hei, oikein hyvä kuva. Raikas ja staatisen dynaaminen. Kuva välittää oikeaa elämisen riemua ja luo myös viitteitä paremmasta huomispäivästä. Pienenä miinuksena Villin hännänkaari: se olisi kuvassa voinut olla, ainakin hieman, ylöspäin suuntautuva. Tämä olisi osaltaan voinut luoda uskoa maamme elinkeinoelämän piristymiseen. Siis, vaikkapa pörssin vaihdon nopeaan vilkastumiseen ja osakemarkkinoiden huomattavaan kasvuun ja jopa siihen, meille niin tärkeään, maailmanlaajuiseen loputtomaan kasvuun. Jeh, valtavalta näyttää kolli kuvassa. Joku kissaeläintutkija kun ton näkee niin haluu Villistä heti DNA-näytteet, eihän tommonen rötkö voi olla mikään kotikissa."

Ja mitään tällaista Villin roikottelua en olisi silloin katin kanssa yhteenmuuttaessani edes uskaltanut harkita. Enkä tietysti suosittele kenellekään vieraalle edes yritystä Villin nostamiseksi syliin, sillä lopputulos on todennäköisesti ihmisen mielestä jotain muuta kuin hän toivoi.

Karri lupaili tuovansa meille tänään kuohuviiniä, niin päästään kilistelemään tälle päivälle: aikoinaanhan Karrille oli iso helpotus, että Villi hyväksyi minut ruokkijakseen ja rapsuttajakseen.

Rahojeni vartija

2009-11-09T21:09:00.003+02:00

Jotenkin tuli fiilis, että Villin mielestä rahankäyttöni vaatii hieman ulkopuolisen puuttumista. Sen verran tiukka oli ote lompakostani, kun olin sen sängylle jättänyt.

Tai sitten katti yritti ottaa haltuunsa Visa-korttini, jotta pääsisi nettikauppoihin ostelemaan kissanminttua ja muuta kivaa.

Talven saapumista

2009-11-05T22:11:00.003+02:00

Villihän ei tunnetusti tykkää tassujensa kastumisesta ja kylmenemisestä. Niinpä kissaherra ei vaikuttanut mitenkään erityisen innostuneelta lumiseksi muuttuneesta takapihasta. Vaikka karvapeitteen vuoksi voisi toki kuvitella, että ei edes palelisi.

Eräät eläinlajit viettävät talven nukkuen. Jotkut eläimet, kuten nämä kissat, tuntuvat nukkuvat merkittävän osan elämästään. Myönnän, että välillä käy kateeksi tuo toisen löysä olemus ja haukottelut...

Kaulapantalähetin kissalle

2009-10-27T15:30:00.006+02:00

Kommenttiosastolle tipahti seuraava tiedustelu:

"Kun tällä sivulla liikkuu kaikenlaisia kissa-asiantuntijoita niin osaisko joku kertoa, mistä saisi ostettua kisulle sopivat sellaisen tutkapannan, joita nuo pressan kissat kuulemma käyttävät? tiedosta olisi kovin kiitollinen kissaherra Andersson ja emäntänsä Manta."

Koska Villi ei näitä tutkaominaisuuksia harrasta, käännyin henkilön puoleen, jolla on jo kokemusta. Eli Villen ja hänen kahden kissansa (lämpimät kiitokset sinne ja rapsutukset kissoille!):

"Hei,

täällä Espoon presidentti, tuo valistunut diktaattori. Mukavaa että kissaherra Andersson ja Manta ovat lähestyneet minua.

Tämän linkin takaa löytyy se kaulapantalähetin, jota omat kissani käyttävät aina ulkoillessaan (mitä nyt joskus ovat karanneet avonaisesta ovesta ilman lupaa ja pantaa). Sen lisäksi pitää ostaa samalta valmistajalta vastaanotin, jonka malli riippuu siitä onko kissoja yksi vai enemmän (minulla on Maxima, johon voi panna
kahden tai useamman lähettimen kanavat/taajuudet muistiin ja napin painalluksella valita kumpaa seuraa).

Laite ei siis ole tutka vaan analoginen radiolähetin + vastaanotin, toimintaperiaate etsimisessä sama kuin esim. lumivyörypiipperiä käytettäessä, ja vaatii harjoittelua. En löytänyt mitään muuta paikanninta, joka olisi riittävän kevyt kissalle, jotta se ei haittaisi menoa. Tämä painaa esitteen mukaan koko panta, paristo, lähetin ja antenni alle 30 g.

Laite on ollut varmatoiminen kelillä kuin kelillä, omat kissani eivät ole moksiskaan pannasta, ja kissat ovat aina tarvittaessa löytyneet sillä.

Jos haluaa yhdelle kissalle riittävän vastaanottimen, näitä voi löytää joidenkin lemmikkieläintarvikekauppojen hyllyistäkin yksittäiskappaleita.

Kantama on täysin esteettömissä oloissa luvattu 2 km. Sellaisiahan ei missään ole, mutta lähes 1 km päähän riittää kumpuilevassa metsämaisemassakin. Kattaa siis enemmän kuin hyvin leikatun tyttökissan reviirin."

Lisäksi Ville mainitsi, että hinta on turhan korkea ja nettikaupan palvelussa olisi ollut

parantamisen varaa. Mutta jos joku on kiinnostunut kuulemaan lisää, niin voi pistää kommentteja ja välitän ne Villelle ja hän voi sitten vastata vaikka sähköpostiin.

Ja sitten vielä kuvia eli pannat Villen kissojen käytössä:

"Teetin suutarissa kaulapannoista oikean kokoiset, kumpikaan kissa ei ole moksiskaan radiolähettimistä. Ossun ylimääräinen viiksikarva eli lähettimen antenni näkyy kuvassa vasemmalla puolen pilaria vasten. Itse lähetin jää kaulakarvojen alle piiloon. Myös taaemmalla toiseen suuntaan katsovan Margon antenni erottuu juuri ja juuri punaista seinää vasten."

Ja alemmassa kuvassa Margolla näkyy tuo sylinterimäinen litteä kotelo, jossa laitteen elektroniikka ja paristo. Panta on kestävää nahkaa ja siinä on joustava kohta hirttäytymisen estämiseksi."

Lakki, joka viehättää kissaa

2009-10-22T10:41:00.003+03:00

Parina aamuna Villin huomio on varsin pitkäksi aikaa kiinnittynyt lakkiini. Ostin päähineen taannoin kirpputorilta, ja ilmeisesti siinä on jokin haju, joka kovasti viehättää kissaa. Eli Viltsu hinkkaa itseään lakkia vasten antaumuksella.

Ja tästä on tietysti videotakin:

Kaksi vuotta yhteiselämää

2009-10-14T16:00:00.006+03:00

Tasan kaksi vuotta sitten Karri lähti Georgiaan ja minä muutin asumaan Villin kanssa. Niin se aika vain kuluu!

Karri tänään totesi sähköpostissaan minulle:

"Mieltäni kyllä pahasti lähtiessä rassasi miten tuo yhteiselosi lähtee, hieman erikoisen kissan, kaverina soljumaan. Paremmin kuin hyvin lopulta lähti.

Noin nopeasti muuten summailin, että olet ollut Villin kanssa noin 12 % sen elämänajasta. Aika paljon. Onnittelut yhteiselosta."

Mikäs tässä on ollut ollessa! Ja blogikin on siis toiminut jo yli kaksi vuotta. Ensi kuussa sitten

voidaan juhlia kaksivuotisleppymispäivää eli sitä hetkeä, kun Villi antoi minun rapsuttaa ja silittää. Ensimmäinen kuukausihan oli meillä kuitenkin hieman vaikea...

Nykyisinhän katti elää minun ja Karrin yhteishuoltajuudessa, koska Karrikin on enemmän Suomessa eli voi pitää Villistä huolta silloin, kun minä en ehdi tai olen reissussa. Ylempi kuva

onkin Karrin asunnolta eli siinä Villi makailee suosikkiasemaan päässeellä matolla.

Ja alempi kuva sitten takapihalta.

Turkkia kuntoon syysaamuna

2009-10-13T09:18:00.001+03:00

Blogissa on ollut vähän hiljaisempaa viime aikoina, mutta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut.

Sunnuntaiaamuna laiton kameran nauhoittaman videolle Villin harjausta sillä Furminatorilla, jonka taannoin hankin. Katti sietää harjauksen vallan mainiosti ja karvat pölisee.

(Minun kampauksenikin olisi toki vaatinut tuossa vaiheessa jonkinlaista harjausta, heh!)

Rotukissojen keskellä videokuvaamassa

2009-09-25T16:45:00.004+03:00

Villi on saanut tämän viikon olla Karrin hoivissa, sillä minä olen viettänyt aikaani Tampereella. Mutta tietysti Tampereellakin on kissoja, ja tänään päädyin keskellä rotukissalaumaa.

Nimittäin olin Tampereella kurssilla, jossa parina päivänä toimittiin Aamulehdessä ja kuvattiin nettivideoita. Tänään jutun kohteeksi tuli kymmenkuukautinen persialaiskissa Verdi, jota valmisteltiin huomiseen näyttelyyn.

Nuori hurmuri oli erittäin tottunut käsittelyyn, eikä näyttänyt haittaavan, vaikka puuha kesti pitkään: pesu (astianpesuaineella) ainakin vartin, kuivaus varmaan puolisen tuntia ja siihen päälle kampaukset ja naaman trimmaukset.

Videon lopulla pääsee esiin myös toinen kissa, yksi lukuisista, jotka tässä kissataloudessa elivät.

Kissoista ja kissanäyttelystä on siis juttu huomisessa Aamulehdessä.

.

Ruokahuoltoa Korkeasaaren tapaan

2009-09-15T10:21:00.004+03:00

Aamun uutisissa kerrottiin, että Korkeasaaren leijonille ryhdytään syöttämään Helsingin citykaneja.

Niinpä sitten tässäkin taloudessa oltiin heti ajassa kiinni ja hengessä mukana. Villin häkkiin oli ilmaantunut pupun raato: en tiedä, onnistuiko kissa itse sitä nappaamaan vai mistä se oli tullut, mutta siellä se retkotti.

Ilmeisesti Villi ei kuitenkaan ole riittävästi nälässä pidetty, sillä katti vain tökki pupua tassullaan sen sijaan, että olisi herkutellut paistilla.

Kissat ja koirat eli Vladimir ja Hero

2009-09-07T14:53:00.003+03:00

Video Vladimir Punikki-kissan ja Hero-koiran yhteiselosta ja etenkin Vladimirin loppukohdan "viaton" katse lämmitti mieltä. Villihän ei toki koiriin suhtautuisi näin lempeästi!

Mua tarkkaillaan

2009-09-03T12:02:00.001+03:00

Jaamme Villin kanssa pöydän aika usein. Hetken verran herra saattaa jaksaa tuijotella minua tarkkaavaisesti ja suuren pomon elkein.

Ulkoilmaa

2009-08-25T16:28:00.002+03:00

Jotta Villin ihailijat saisivat annoksensa kuvia, niin tässä nyt taas pari otosta kissaherran pihamaatallustelusta:

Kesää lopetellen

2009-08-20T13:30:00.004+03:00

Villin arkeen ei kuulu mitään mullistavaa. Kesä alkaa taittua syksyksi, mutta koska elukalla on kunnon karvapeite, niin ilmojen viilentyminen ei vielä vaikuta ulkoiluintoon.

Lisäksi Villi on päässyt jopa metsäretkeilemään pari kertaa isäntänsä kanssa.

Ja vahtikissahan Viltsusta pitäisi kouluttaa...

Mutta muuten: arki tallaa eteenpäin tavalliseen tapaan.

Ei tässä todellakaan olla mikään herkkä prinsessa!

2009-07-29T15:19:00.000+03:00

Villi, kuten useimmat tietämäni kissat, voivat nukahdella mihin vaan. Olipa alla mitä hyvänsä.

Tässä muutama näyte viimeisen viikon ajalta:

Koska minulla lojuu usein kirjoja sängyllä, on loogista, että Villi menee nukkumaan juuri niiden päälle, vaikka muu sänky olisi täysin vapaana.

Ikkunalauta on suosikkipaikkoja. Siitä huolimatta, että olin jättänyt sisäänloikkiessani varvassandaalit samaan tilaan.

Pöydällä lojuu kaikenlaista kamaa. Tällä kertaa kissan vasemmalla puolella näkyvät sakset ja oikealla aurinkolasit, joiden päälle Villi ei kuitenkaan ole kehoaan asettanut. Onneksi. Usein myös kännykkä joutuu Villin alle ja itse sitten etsin sitä aikani, ennen kuin tajuan kurkkia karvaläjän alle.

Hännän alustaksi on päätynyt "Läski syö miestä" -kirja (Janne Jääskeläisen kirjoittama, sain sen häneltä, mutta Villillähän ei ole tarvetta kilojen sulatteluun).

Iltapalana tuoretta lähiruokaa

2009-07-26T22:28:00.004+03:00

Illan takapihaulkoilulla seurasin, miten katti näytti tiukasti väijyvän puskassa jotain. Katse oli tiiviisti kiinnitetty kohteeseen, kroppa lähes liikkumaton. Ehkä parin minuutin väijynnän jälkeen tapahtui isku.

Hain kameran sisältä ja samaan aikaan Villi tepasteli saalis suussaan kohti sisätiloja. En kuitenkaan päästänyt kissaherraa kulkusillalleen, sillä en halunnut pientä jyrsijää asuntoon.

Niinpä Villi pisteli saaliin poskeensa. Eli kyllä vanha kaupunkilaiskolli vielä metsästyksen hallitsee.

Aseistusta

2009-07-15T13:53:00.002+03:00

Nyt takapihalla oleilun varustukseen kuuluu vesipyssy. Tositoimiin eli mahdollisiin kissan hetkellisiin rauhoittamisiin tai pysäyttämisiin tätä ei ole vielä tarvittu. Ja toivottavasti ei tarvitakaan!

Kantomatka ei kovin pitkä ole, mutta parin metrin päästä aika tarkasti saan vesisuihkun lentämään.

Lisäksi Villi on osallistunut takapihan musiikillisiin esityksiin. Erityistä vaikutusta soitanta ei näytä tehneen.

Sitruunakissanminttu maistui, vaikka kissat ei sitä muka syö

2009-07-07T11:54:00.006+03:00

Päätin laajentaa takapihaviljelyäni, ja Veloena lupasi minulle sitruunakissanminttua. Se onkuulemma kuivattuna hyvää teessä.

Kysyin, maistuuko kasvi kissoille, ja Veloena vastasi, että ei hänen kokemustensa mukaan eli yksikään kissa ei ole sitä syönyt, vaikka on kiinnostuneena haistellut.

Villi, vanha kissanminttudeeku, ei antanut sitruuanaisen aromin häiritä, vaan ryhtyi popsimaan kasvia parempiin suihin ennen kuin ehdin sitä istuttaa yhtään mihinkään.

Tämän jälkeen sitten makoilimme nurmikolla. Naapuri tuli hakemaan kuivumassa olleita pyykkejään pois ja kysyi, olenko huumannut kissan jollakin, kun se oli niin rentona eikä suuremmin reagoinut naapuriinkaan, vaikka tavallisesti vieraammat ihmiset saavat katin varautuneemmaksi.

Jotta sellaiset kesäpöllyt täällä sitruunakissanmintusta!

Aamukiehnäykset

2009-07-05T22:24:00.002+03:00

Normaali aamumeininki eli suloista heräämistä Villin kanssa. Lässytystä, kehräystä, kiehnäämistä! Nyt videolla!

Koiranvihaaja iski jälleen - tosin vammautti vain ihmistä

2009-07-01T19:22:00.004+03:00

Eilen illalla rauhallinen hetki kavereiden ja Villin kanssa takapihalla päättyi siihen, että lähdin käymään Marian sairaalan päivystyksessä antibioottikuuria hakemassa. Rauhan sotki se, että pihalle jolkotteli talossa asuva iso valkoinen koira omistajiensa mukana ja Villi päätti samantien näyttää, kuinka hallitsee reviiriään.

Eli siis säntäsi sekopäisenä karvapallona koiran kimppuun. Onneksi koira tyytyi vain väistelemään tuota outoa, riehuvaa kissaa eikä puolustautunut. Minä tietysti ryntäsin kissan perään ja sain pienen hetken kuluttua katin syliini (taisin tarrata ensin hännästä ja sitten loppukissasta parempi ote) ja siinä sitten Villi puri minua käteen.

Samahan tapahtui vuosi sitten, mutta nyt jäljet olivat pahemmat ja kavereiden pienestä painostuksesta suostuin lähtemään heti lääkäriin. Kuva päivän turvotuksesta on tuolla toisessa blogissani.

Karrille laitoin tänään tekstarin Puolaan. Hän soitti takaisin huolissaan niin käteni tilanteesta kuin varmaan vähän siitäkin, että nyt lopettaisin Villin huoltajuuden. Eipä tietysti ole käynyt mielessäkään: elukoiden kanssa sattuu ja tapahtuu, ja pääsääntöisesti Villi on helppo ja jopa leppoisa tapaus.

Tosin lääkäri kohotteli merkitsevästi kulmiaan, kun selitin, että sama hoidokkikissa puri minua nyt jo toistamiseen. Eipä tainnut olla kissaihmisiä, sillä he yleisesti suhtautuvat ymmärtäväisemmin siihen, että oma lemmikki saattaa käyttäytyä viettien viemänä ihmistä kohtaan vammoja aiheuttaen.

Onneksi elämäni muut kissat ovat olleet rauhallisia tapauksia, muiden koirilta on joskus puremia tullut, samoin näykkäyksiä hevosilta.

Jälkikäteen harmittelin, etten tajunnut tempaista päältäni hupparia ja heittää sitä raivokkaan katin päälle. Olisi se ainakin hetkeksi vienyt huomion muualle.

Omaa kättäni en tälläkään kertaa tietysti osannut suojata lainkaan, vaan oleellisinta oli, että kissa aiheuta vammoja ulkopuolisille, kuten koiralle, joka siis säästyi naarmuitta. Koira kuulemma asuu kissan kanssa, joten se selitti varmasti osaltaan sitä, ettei ryhtynyt ärhäkkäästi puolustautumaan.

Hyvä vinkki on kuitenkin jo saatu eli vesipyssyjen hankinta. Osunut suihkaus sellaisesta varmasti hillitsisi Villinkin menoa.

Eikä Villikään noiden koirien kimppuun samalla tavalla käy muualla kuin tässä omalla r

eviirillään. Jos sitä ulkoiluttaa kauempana hihnan päässä, niin koirat saavat lähinnä intensiivistä, vihaista tuijotusta.

Kuva on otettu tällä viikolla ennen tapahtumaa eli se normaalitila, jossa me Villin kanssa yleensä olemme. Tämän tilan kävi tarkistamassa myös blogin kautta tutuksi tullut, kahden nuoren kissan omistaja Ville, jota kiinnostivat Villin ulkoiluratkaisut. Terveiset vaan sinne niin ihmiselle kuin kateille!

Terveisiä Turusta

2009-06-28T21:23:00.003+03:00

Villi ei ole siis käynyt Turussa, vaan minä. Ja siellähän asusti myös mahdottoman veikeä, nuori kissasisaruspari. Toisesta näistä raitaturkeista nappailin kuviakin.

Puolivuotiaiden kissojen liikehdintä oli kyllä todella ketterää ja notkeaa. Villin kulkua katsellessa huomaa, että ikä alkaa jo painaa kollia: ei enää turhaa säntäilyä, takaosassa ei ole koin paljon ponnistusvoimaa, nokosten jälkeen ylösnousu näyttää joskus vähän vaivalloiselta jne.

Mutta kovasti vanhakin tyyppi näyttäisi nauttivan kesästä ja lämmöstä. Tosin hellepäivät tekevät Villistä tavallistakin raukeamman, ja äijä lähinnä vain torkkuu viileässä puskien alla.

Karrin eläimellisiä kuulumisia Georgiasta, osa 2

2009-06-16T23:07:00.005+03:00

Jokin aika sitten ilmestyi osa 1 eli koiratarinaa. Nyt vuorossa Karrin kertomus kissasta:

"Toinen sitten ihan tosiaan surullisempi tuttavani Georgiassa oli kissa, jonka nimesin Katto Kassiseksi. Tuo nimi siitä, että poloinen on viettänyt yli vuoden samalla puuverstaan katolla.

Helmikuussa 2008 sen naukunan töihin mennessäni ensi kertaa katolta kuulin. Noin 10 metriä korkean, työpaikkaani vastapäätä olevan, talon katolta pisti kurkkien pieni itkevä kissan pää. Aika rääpäle, ehkä 3 kuukautta vanha. Seuraavana päivänä töihin mennessäni pikkumirri kailotti siellä edelleen täyttä päätä.

Eipä siis auttanut kun lähteä tutkimaan, mikä on tilanne. Tilanne oli se, että jotenkin oli pieni otus katolle joutunut ja selkeää poispääsyä sieltä ei ollut. Todennäköisemmin se oli joutunut sinne koiran ajamana. Talon edustalla oli platanipuu, jonka oksisto ylettyi katolle. Alhaalla tuohon puunrunkoon oli sidottuna kaksi ärhentelevää verihurttaa. Ei mitään toiveita alas.

Niin sitten kävi, että koko tuon Georgiassa oloni ajan vein kissalle katolle ruokaa ja vettä, tai oikeammin talon ullakkotilaan, johon katolta pääsi rikkinäisen ullakkoikkunan kautta sateelta suojaan. Isoja pusseja kuivamuonaa ja muutakin, ja kerralla aina viitisen litraa vettä. Noin kolmen viikon välein, reppuselässä pitkin ruosteisia tikkaita ja haukkuvat hurtat alla.

Työkaverini Vano oli kyllä aina maamiehenä katsomassa. Kun kissapäivä koitti, niin jo aamusta lausahdin Vanole ”What you think Vano isint this a perfect day for a cat business. Johon Vano ”Yes of course, lets go”.

Näin aina vilauksen kissasta, mutta nappaamaan en sitä onnistunut. Se pääsi ullakkotilan välipohjan alle karkuun. Ei auttanut pitkä haavikaan. Kerran pääsin tosi lähelle, mutta ei.

No, sitten otin Mari-linjan ja nikkaroin yksi ilta yli 10 metriset kissanportaat. Laudat lautatarhasta ja naulat, saha ja vasara basarista. Tikkaat olivat hienot, mutta eivät toimineet. Kissan oli vaikea hahmottaa niitä katolta käsin. Noin kaksi viikkoa portaat saivat olla talonseinustalla paikallaan. Sitten kerran töihin tullessani huomasin luomukseni pätkityn pieniksi palasiksi, joo ihan polttopuiksi. Rakennusmiehet olivat väsänneet pihalle grillin ja siinä ritilällä potkan palaset tirisi ja kissanportaani katosivat rätisevän ahnaan tulen nieluun.

Kissa jäi katolle, huhtikussa vein sille viimeisen kerran ruokaa ja vettä. Se oli edelleen paikoillaan mutta laihtuneen oloinen. Hilasin nyt katolle köydellä myös kolmimetrisen laudan. Sidoin se katolle niin, että sitä myöten pääsee hieman korkeammalle toiselle katolle, josta on taas kahdenkin puun kautta paluumahdollisuus maahan. Toivotaan nyt, että näin käy.

Toista vaihtoehtoa, nälkä/jano -kuolemaa ei oikein ilkeä ajatella, vaikka mahdollinen sekin.

Kuvassa Katto Kassinen.

Remonttiapulainen

2009-06-14T22:22:00.003+03:00

Perjantaina ryhdyttiin Karrin kanssa remontoimaan asuntoa: seinien maalausta ja lattian hionta. Remontin myötä piti asunto tyhjentää, ja samalla tietysti Villillä oli vähän erilainen viikonloppu.

Ensinnäkin takapihalle ilmestyi outo tavaraläjä, joka tietysti kiinnosti kissaa.

Villi sai tietysti olla paljon ulkona ja osallistui remontissa erityisesti kahvihetkiin ja taukoihin, kuten kuka tahansa ahkera apulainen.

Kun remontti oli jo valmis, kannoin tavaroitani sisään. Sängyllä oli tämän vuoksi muovilaatikko, jonka kissaherra havaitsi juuri sopivaksi paikaksi itselleen.

Edes laatikon epämiehekäs väri ei häirinnyt kollin unia.

Kissa pihalla

2009-06-07T22:59:00.002+03:00

Villillä on taas ollut aktiivinen ja ulkoilupainotteinen viikonloppu. Yhteishuoltajuuden myötä kissaherra on viettänyt aikaa niin Karrin kuin minun luonani.

Pihalla oli mm. oksa, joka viehätti kattia.

Ja Karrin sylissä saa tietysti ihan parhaat rapsutukset!

Karrin eläimellisiä kuulumisia Georgiasta, osa 1

2009-06-04T22:05:00.005+03:00

Villin isäntä eli Karri on vihdoin saanut kirjattua ylös Georgian kuulumisia. Nyt julkaisen ensimmäisen osan eli Mustan koiran tilannekatsaus:

"Hei kaikille, huhtikuun lopussa palasin tosiaan Suomeen takaisin tuolta näillä näkymin viimeiseltä Georgian komennukselta. Ohi siis ja muisto vain. Tässä niitä muistoja Georgian eläinystävistäni. Osa iloisiakin, osa ei.

Ensiksi Mustaan koiraan. Tästä hienosta kaverista onkin kyselty.

Musta koira jäi, nyyh nyyh, Georgiaan ja voi käsittääkseni aika hyvin, ainakin sille alkoivat tuoda muutkin pieniä ja isompiakin herkkupaloja kuin minä: makoisia luita ja koirannapsuja.

Nimesin hauvelin Tsornaksi (=Musti), ja lempinimeksi Kiki. Sisintäni vihlaisi muutaman kerran oikein syvältä, kun Kiki lähti iloisena saattamaan minua kotiani kohti. Niin, tein noin puolen tunnin työmatkani aina kävellen. Kiki lähti löntystelemään edelläni reippaasti, pieni typistetty hännäntypykkä heiluen ja välillä olan yli vilkaisten. Eipä auttanut kun olla tyly, siis täys paskiainen ja harhauttaa tämä kaverini. Tein sen niin, että käännyin takaisin ja menin toimistolleni uudestaan sisään ja sitten karkasin takaovesta uudestaan ulos. Huono omatuntohan tuosta minulle jäi aina koko illaksi. Kiki ei voinut tietenkään käsittää, miksi sen kanssa pihassa leikin ja rapsuttelin ja sitten en halunnutkaan hauvaa pysyväisemmäksi kaveriksi.

Koska Kiki oli kovin sievä, niin niinhän siinä kävi, että ainakin kaksi kertaa tärähti raskaus päälle. Periaatteessa iloinen asia ainakin Kikin mielestä, mutta ei ne poikaset koskaan kauaa saaneet elämästä nauttia.

Syy oli se, että Kikillä oli todennäköisesti jotain ongelmia imettämisen kanssa. Maitoa ei tullut ja siitä sitten nälkäkuolema pikkuisille. Kiki raahasi noita kuolleita pentujaan sitten näytille työpaikkani portaille ja itki haikeasti päälle ainakin noin parin viikon ajan. Ui ui ui, eikä se ruokakaan tai rapsutus oikein maistunut tai lohuttanut. Sitten vähitellen elämänilo taas voitti.

Huhtikuun reissullani vein Kikille tuliaisena Suomesta punaisen kaulapannan, johon olin Georgiaksi kaiverruttanut sen nimen. Annoin sen perjantaina ja tosi kauniilta se mustan koiran kaulassa näytti. Oikein tyttömäinen. Maanantaina sitä ei kuitenkaan enää kaulassa ollut: joku oli sen varastanut. Silleen se meni ja minäkin taas masennuin.

Kuvassa Kiki hieman, kuten näette, tassut silmillä ujostelee. Nappasin sen huhtikuun ”uudelleennäkemistapaamisestamme”.

Ihan vihreää

2009-05-30T14:01:00.003+03:00

Takapiha alkaa olla, kuten kesän alkuun kuuluu, hyvin vehreä. Ja jos paikkansa pitäisi se sanonta, että kissan ruohonsyönti tietää sadetta, niin sataisi kyllä joka päivä. Onneksi niin ei ole tapahtunut, joten Villin tassut ovat säilyneet melkoisen kuivin.

Arki jatkuu tuttuun tapaan, tosin Villi on nyt toukokuussa ollut paljon yhteishuoltajuuden parissa. Minä olen reissaillut, joten Karri kantaa usein vastuuta nelijalkaisen ulkoiluista, ruuista ja rapsutuksista.

Poseeraus hallussa

2009-05-16T21:54:00.003+03:00

Villillä on taas niin vangitseva katse! Minun ottamani kuva kaverin kameralla ja uudella linssillä.

Kissallahan alkaisi olla taas syntymäpäivä käsillä (tarkkaa aikaa ei siis tiedetä, mutta noin suunnilleen). Katilla tulee jo 16 vuotta täyteen.

Mutta ihan lähipäivinä ei juhlita vanhenemista: minä lähden reissuun ja Villi on taas Karrin hoivissa muutaman päivän

Liperiläistervehdys

2009-05-09T21:04:00.005+03:00

Minä saavuin piipahtamaan Pohjois-Karjalaan ja Villi jäi Karrin hoiviin.

Täältä kuitenkin terveiset raidalliselta Fannilta: harmi, etten ottanut Furminator-harjaa mukana, sillä olisin voinut käsitellä tämän vanhemman

neidon turkin kesäkuntoon.

Hyvissä voimissa

2009-05-04T09:05:00.006+03:00

Sain viikonloppuna pari huolestunutta yheydenottoa koskien uutista, jonka mukaan Torkkelinmäellä paloi vappuna keittiö ja siinä menehtyi kissa. Me siis olemme kunnossa ja hyvissä meiningeissä: sekä kissa, minä että Karri olemme kauniin sään houkuttelemana olleet paljon ulkona.

Tänäkin aamuna, pilvisyydestä huolimatta, nautin aamuteeni ulkona.

Ja tämä pitää jakaa näissä hyvissä kevätfiiliksissä.

Eläinkunnan komeat serkukset

2009-04-22T11:43:00.003+03:00

Tiede-lehden kannessa oli gebardi ja tieto, että se juoksee 104 km/h.

Villihän ei nopeusennätyksiä tavoittele, vaikka selvää yhdennäköisyyttä serkkuun on havaittavissa.

Tyytyväistä leppoistelua

2009-04-19T12:30:00.004+03:00

Päivät kulkevat Villin seurassa tuttuun tapaan. Aurinkoiset, vaikkakin viileät päivät, houkuttavat kissaa pihalle.

Tässä herra aurinkoinen (ja kuvathan saa klikkaamalla suuremmiksi):

Vähemmän aurinkoinen:

Pihalla alkaa jo kukkiakin! Tosin blogin historiasta voi päätellä, että kevät edistyy hitaammin kuin viime vuonna: silloin kukki samalla tavalla jo noin viikkoa aiemmin.

Tässäkin kuvassa melkein voisi luulla äijän hymyilevän...

Kevätelo ja väsymys

2009-04-14T13:34:00.004+03:00

Eilen takapihalle tuli useampi kaverini fillareineen. Ja Villi pyöri porukoissa mukana: on se sen verran sosiaalinen elukka, että haluaa olla seuraamassa, mitä ne ihmiset puuhaa. Vaikka ei sitten suostukaan noin vain rapsuteltavaksi ja on vieraita ihmisiä kohtaan enemmän kuin nuiva.

Eilinen ulkoilma-aktiivisuus näkyy tänään niin, että minua ei herätetty kovinkaan aikaisin ja Viltsulle taitaa nyt muutenkin uni maistua.

Kuva on tosin jo muutaman päivän takaa, mutta levossa siis edelleen.

Nostan tähän vielä lainauksen isäntä-Karrin edelliseen tekstiin jättämästä kommentista:

"Sen lisään tuohon Marin tarinaan, että oli tosiaan mukava taas viettää muutama kokopäivä Villin kanssa. Olisi tietysti ollut mahdollista, että olisin käynyt vain ruokkimassa kissaa, mutta halusin kokea erityisesti aamut Villin kanssa. Mari onkin tarinoissaan aiemmin kertonut kuinka Villi on mestari muuttamaan tuon pahankin päivän aamun valoisaksi. Villin aamuenergia on mahtava eli hyppäys sänkyyn ja hurinaherätys ja siitä muutaman hetken kuluttua alkaakin jo ulosvonkaus. "

Kevättä!

2009-04-08T15:46:00.002+03:00

Täällä blogissa on ollut hiljaista monesta syystä. Ensinnäkin minä olin reissussa, ja tällöin Villi vietti aikaansa isäntänsä Karrin kanssa. Villi ei kuulemma ollut suostunut nukkumaan levollisesti muualla kuin täällä tutussa kodissaan, joten viettivät sitten yöt täällä.

Eikä Villin elämässä muutenkaan mitään järin ihmeellistä tapahdu. Samojen jaaritusten kertominen ei tunnu kovinkaan järkevältä, eikä kissasta minun taidoillani niin mielettömästi saa edes hienoja valokuvia.

Sunnuntaina katti oli huonolla tuulella, kun pyysin erään tutun takapihalle kokeilemaan, kuinka Furminator toimii koiran karvoihin. Viltsuhan ei koirista tykkää, joten ikkunalaudalla (siis asunnon sisäpuolella) oli äänekkäästi maukuva, ikkunaa tassuillaan takova kissa, joka mulkoili vihaisesti reviirilleen tullutta koiraa. Onneksi oli se ikkuna välissä.

Blogin päivitystarve on sikäli myös vähentynyt, koska kissan kuulumisia ei ole tarpeen kertoa tätä kautta Karrille silloin, kun hän on Suomessa. Parhaillaan hän on kuitenkin taas muilla mailla, joten nyt siis aurinkoiset pääsiäisterveiset Georgiaan!

Karri oli kasvattanut Villille pääsiäisruohot, joita kissa pääsi tänään maistelemaan.

Karri oli tuonut myös ruukkunarsisseja roikkumaan amppeliin. Eli pääsiäisvarustus on meillä todellakin kunnossa.

Takapihan aurinko näytti tekevän Vilsusta erittäin tyytyväisen ja kissa retkotti maassa pitkään.

Furminator hankittiin tännekin

2009-03-17T17:28:00.002+02:00

Viime viikolla tähänkin kissatalouteen saapui lopulta Furminator. Hankinnan lopullinen päätös syntyi, kun sama harja oli ostettu myös Mustalle ja Harmaalle, eli eihän Villi voi olla huonommassa asemassa kuin naapurit. Kävin ostamassa samasta paikasta eli Stockan kanta-asiakastarjous, 39 e.

Ja harja todella toimii! Video ei sitä tuo kovin hyvin julki, joten kannattaa katsoa muita, joissa harjan toiminnallisuus on onnistuttu tallentamaan suosiollisemman mallin kanssa.

Ja kun on aika hemmetin hankalaa kuvata tällaista videota ihan ite: toisessa kädessä kamera ja toisessa Furminator ja välissä kissa ja oli aamu. Kuten näkyy, kumpikaan videolla näkyvistä elollisista olennoista ei ole meikannut yhtään. Nelijalkaisen ei tietty tarvitse sitä harrastaa koskaan, koska on aina vaan niin hyvännäköinen.

Furminator ei sovi kaikille kissamerkeille. Lajisopivuuden voi tsekata Herra Mäykyseltä (via).

Vuositarkastettu

2009-03-10T17:15:00.004+02:00

Villi kävi eilen Karrin kuskaamana lääkärissä ja hienosti meni! Mitään erityistä vaivaa ei siis ollut, mutta oli aika putsailla hampaat hammaskivestä, ja toimenpide vaatii nukutuksen.

Samalla Villiltä oli otettu veri- ja virtsanäytteet, joiden arvot olivat kohdallaan,eikä virsanäytteessä näkynyt myöskään struviittikiteitä (jotka siis liittyvät virtsakiviongelmaan). Erikoisruokavalio pitää siis kollin siltä osin terveenä.

Kuten jokainen eläintä nukutuksen jälkeen seuraillut tietää, niin se on kyllä surkea näky, kun toinen on tokkurainen ja ihan pöpperöhuuruinen. Villin ilta ei varmasti ollut mukava, vaan se surkeana välillä vähän valitti ja kömpi sitten sängyn alle. Aamulla katti oli taas oma pirteä itsensä.

Eikä lääkärireissuja toivottavasti tarvitse taas ihan heti tehdä, vaan karvaläjä saa rauhassa jatkaa arkeaan.

Kauheasti kiehnäten

2009-03-02T11:51:00.002+02:00

Viime viikolla Villi jostain syystä tykkäsi omituisen kovasti tuolista. Kai siinä oli jotain erityisen houkuttavaa, kun hinkkauksen lisäksi katti jopa nuoli tuolia.

Päivän talvinen kuva

2009-02-25T12:20:00.001+02:00

Kun lunta nyt vielä on, niin piti kuvata pörröinen elukka lumisissa olosuhteissa tänään.

Taidetta

2009-02-24T16:17:00.003+02:00

Facebookissa päädyin tutustumaan Alma Leen teoksiin (taisi taide löytyä Halo Efektin Facebook-hääräilyjen kautta). Ja jotenkin vaan tästä kuvasta tuli fiilis, että vähän niin kuin Villi ja minä, paitsi minulla on nykyisin lyhyt tukka. (kuvan lähde)

Tykkään usein naivistisista, värikylläisistä teoksista, ja Alma Lee kruunaa homman piirtämällä elukoita. Väistämättä tulee hyvälle mielelle.

Ja hyvälle mielelle saa myös ajatus kesästä, etenkin, kun vanhoja kuva-arkistoja selaa...

Här vaktar jag

2009-02-16T12:06:00.003+02:00

Villi ja minä saimme ystävänpäivälahjoja lauantaina. Minä sain suklaata ja Villi tyylikkään kyltin oveen, ihan Ruotsista asti tuotu! Kiitos Pekka, lappu on nyt ovessa:

Ja kuvassa valpas vahti:

Tarinaa kissasta -video

2009-02-13T10:50:00.003+02:00

Tässä videossa kuusivuotias pikkutyttö osoittaa melkoisen mainiota kissakuvien tulkintaa (Linko ohjasi tämän videon pariin):

Tyytyväinen eläin yhteishuoltajuudessa

2009-02-09T10:55:00.002+02:00

Nyt, kun Karri asuu tuossa lähellä ja käy suunnilleen joka toinen päivä moikkaamassa minua ja Villiä, ei blogin päivittämiselle ole ollut niin suurta tarvetta. Siksipä se on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin.

Eilen Karri istui täällä kahvilla ja jossain välissä Villi tuli pöydälle eteeni rapsuteltavaksi. Kehräys kuului ja Villi tuttuun tapaansa hieroi päätään minun päätäni vasten. Karri totesi, että ei hän olisi osannut kuvitella, että Villi pystyy vielä vanhoilla päivillään samalla tavalla kokemaan jonkun toisen ihmisen kaiken tuollaisen kehräyksen arvoiseksi.

Nooh, Villin kannaltahan tilanne on nykyisin mitä mainioin, ja Villillä kuitenkin riittää kehräystä sekä minulle että Karrille. Yhteishuoltajuus on hyvinkin toimiva ratkaisu.

Ehkä useampikin lemmikki voisi elää tyytyväisenä niin, että vastuu eläimestä on jaettu? Moniko mummo istuu päivät yksin samalla, kun naapurissa on yksinäinen koira?

Tässä nyt vielä pari kuvaa tältä päivältä:

Kissamaista esineistöä

2009-01-26T20:56:00.004+02:00

Tänään Villiä kävi moikkaamassa pari ihailijaa (ja blogin lukijoiksi tunnustautuvaa). Villi oli tapansa mukaan hieman nyrpeä ja heilautti tassuaan heti, kun vieraiden silittelyt ylittivät sietokyvyn. Eli varsin nopeasti.

Mutta siitäkin huolimatta vierailijat jaksoivat kehua kollin komeutta ja itseriittoista olemusta, kuten tietysti asiaan kuuluu.

- - -

Villikissa haastoi jokin aika sitten paljastamaan kissa-aiheisia esineitä. Vaikka kuinka kaivelin, niin kovin montaa ei löytynyt. Ja puuttumaan jäi kissa-aiheinen piparkakkumuotti, jota ei muistanut laatikoista tonkia, mutta näköjään Mustan ja Harmaan kotoa löytyy samanlainen.

Puinen kissapinssi:

Magneetti jääkaapissa (Karrin):

Vessan seinällä oleva kehystetty kortti:

Seinällä roikkuva koriste:

Tämä nyt ei ole kissa, mutta melkein eli tuliaisena saatu marsipaanileijona Unkarista:

Kissa, tuo uskollinen toveri

2009-01-24T16:47:00.003+02:00

Ja uutta videota perään. Tällä kertaa tosin minä luen ääneen Jerome K. Jeromen kirjasta Joutilaita mietteitä pätkän, joka osuvasti käsittelee kissan olemusta. Villi ei nyt erityisellä hartaudella kuuntele, mutta on muuten mielellään rapsuteltavan.

Video päättyy aika äkkinäisesti, koska Villi tassutti näppäimistön päälle ja sulki näin nauhoituksen.

Teos on alunperin kirjoitettu vuonna 1886.

Itsensä arkistoiva kissa

2009-01-23T12:15:00.002+02:00

Karri tyhjensi arkistokaapin alimman hyllyn. Ja Villi huomasi, että on koettanut tilaisuus saada itselle sopiva piilopaikka:

Työnteon kaari

2009-01-21T11:14:00.003+02:00

Olen tähän törmännyt joskus, mutta nyt törmäsin uudelleen ja pakko tietysti laittaa tänne.

Eli Isäntä-Karrille, joka menee uusiin hommiin: miten työnteon kaari menee kissamaisella musiikkityylillä?

Nörtit

2009-01-17T15:46:00.004+02:00

Villin kanssa olemme taas tänään viettäneet aikaa tietokoneen äärellä. Eli päivän kuvat:

Yhteiselo jatkuu hamaan tulevaisuuteen

2009-01-14T22:47:00.006+02:00

Tuolla Marinadi-blogin puolella jo asiaa mainostinkin, mutta tiedotus myös tänne: minä ja Villi jatkamme yhteiseloamme, vaikka Karrin Georgian-pesti päättyykin. Ja se on kivaa!

Karri nimittäin aloittaa tehtävässä, joka vie häntä usein toiseen maahan. Tämän vuoksi sovimme, että minä asustelen Villin kanssa tutussa paikassa ja kannan päähoitovastuun. Karri vuokraa asunnon tuosta ihan läheltä niitä aikoja varten, kun hän on Suomessa. Minun kannaltani tämä on tietysti hieno juttu: saan jatkaa asumista täällä ja edelleen rapsutella Villiä usein.

Eli siis myös tämä blogi jatkuu.

Villillä on tapana tulla aamuisin sänkyyn, kun havaitsee minun heränneen (välillä myös ennen kuin olen herännyt...). Usein katti tulee rintani päälle silitettäväksi, kehrää kuuluvasti ja sylkeäkin voi tipahdella naamalleni. Kuva on laadullisesti vähän heikko (aamulla on hämärää eikä MacBookin kamera mitenkään ihmeellinen), mutta eiköhän siitä tilanne selviä.

Villi ja ihmisvieraat

2009-01-12T10:15:00.005+02:00

Lauantaina Villi sai ihailijoita kylään. Siis Satujattaren ja Zihmisen. Satujattaren blogissa on raporttia ja kuva, tässä vielä toinen hänen ottamansa kuva sylikissahetkestä:

Villihän ei kyllä osaa olla kovin kohtelias vieraita kohtaan. Yksi vieras ihminen menee vielä varsin mainiosta, mutta kun joukko kasvaa, niin kasvaa myös kissan hermostuneisuus.

Vieraiden yritykset rapsutteluun päättyvät kovin helposti siihen, että Villi tempaisee esiin kynnet ja nappaa tarvittaessa kiinni myös purukalustollaan (ei toki mitään raatelumeininkiä, mutta sen verran napakka ote, että turha kuvitella katin olevan lempeän suloinen olento...)

Ja Villi kuuluu edelleen niihin kissoihin, jotka tulevat itse ihmisen lähelle sitten, kun kokevat olevansa siihen valmiit. Silloin vieraatkin saavat rapsuttaa ja voivat kokea jopa Villin puskemista omaa naamaansa vasten. Mutta siis ajan kanssa ja rauhallisissa olosuhteissa.

Jupun blogissa on muuten kissasarjakuva etenkin kaikille niille, jotka miettivät, että jospa sitä toisen tai kolmannen katin ottaisi vaikka eläinsuojeluyhdistyksestä...

Pienen pennun puolesta

2009-01-08T14:44:00.003+02:00

Pakkohan tähän oli pienesti omia roposiaan laittaa, kun Perditan jengissä aiheesta kirjoitettiin ja Mustan ja Harmaan Zihminen vielä viestittelikin:

"Outi ystävältäni tuli apua pyytävä viesti.
Tänään on huostaanotettu huonoista oloista n. 13-viikkoinen kissanpentu, jolta jouduttiin poistamaan vasen silmä kokonaan. Pyydämmekin nöyrimmästi apuanne pennun eläinlääkärikuluihin, jo 5-10 eurolla autat paljon. Jos haluatte auttaa voitte laittaa lahjoitukset suoraan Outin tilille 410828-411554, tilinomistaja Outi Suikkanen, viestiksi kissan pelastus.

Ketkä tekevät lahjoituksia laittakaa sitten sähköpostiosoitteenne Outille tekstiviestillä numeroon 050-3081098. Jokaiselle lahjoittajalle lähetetään sitten pikkupojasta kuva ja kuittikopio ell laskusta."

Onhan Villikin aikoinaan löydetty huonossa kunnossa, joten hiukkasen voi auttaa muitakin kissanpoikasia elämässään pidemmälle. Ja Villistäkin kasvoi hieno ja hyvinvoiva, hetkittäin jopa varsinainen sylikissa.

Kultakissa ja kultasydäminen kissan isäntä

2009-01-05T18:17:00.004+02:00

Mikään tavara ei tietysti voita sitä fiilistä, joka on syntynyt siitä, miten Villi on hyväksynyt minut elämäänsä ja kotiinsa. Jaksan edelleen ihmetellä, miten hienoa on ansaita epäilevän eläimen luottamus.

Mutta kieltämättä kovasti sykähdytti ja mielettömästi ilahdutti Karrin minulle tänään tuoma "kissankesyttäjäpokaali": pieni kultainen georgialainen kissaeläin. Upea pieni esine!

Tosin taitaa olla niin, että myös Karrin oma sydän on kultaa, sen verran sympaattinen henkilö Villin isäntä on...

Kuurankukkakissa

2009-01-05T12:20:00.005+02:00

Pakkanen on pitänyt Torkkelinmäkeä otteessaan jo monta päivää. Mutta sisällä on lämmintä! Ja onhan Villin turkki niin paksu, ettei kattia tunnu pakkaken edes suuremmin kylmettävän ulkoilureissuilla. Lunta ei ole, joten tassut pysyvät kuivina.

Lisäiloa päiviin on tietysti tuonut se, että Isäntä on Suomessa ja piipahtelee rapsuttelemassa kollia välillä.

Kuva jatkaa sarjaa "Kissa ikkunalla". Se nyt vaan sattuu olemaan se paikka, josta Villistä on helpoin ottaa kuvia.

On niin helppoo olla hyvännäköinen

2008-12-28T17:27:00.011+02:00

Eilen taas tuli vastustamaton halu ottaa Villistä naamalähikuvia, kun se nyt vaan on niin komea. Tähän yhteen kuvaan silmät sattuivat myös tuolla tavalla suloisesti viirulleen.

Ja tässä sivuprofiilissa näkyy myös viiksikarva, joka on vielä enemmän eteenpäin kaarellaan kuin muut.

Talvinen rintakarvarehotus vain vahvistaa komean kollin äijämäistä olemusta.

Nenä kiinni ikkunassa

2008-12-25T11:46:00.003+02:00

Joulua on vietetty Villin kanssa rauhallisesti: syöty hyvin, nukuttu, ulkoiltu, rapsuteltu, kehrätty. Eli ei nyt järin suuresti poikkea muusta elämästä.

Ja tietysti herra tarkkailee takapihaansa, tosin välillä keskittyminen hieman herpaantuu, kun uni valtaa mielen:

Tältä tilanne näyttää ihmissilmiin, eli ei voi tietää, ollaanko silmät auki vai ei:

Ja välillä ne silmät todellakin ovat raollaan (etenkin, kun joku tulee häiritsemään lepoa sen kameran kanssa...):

Ja psst, jos et vielä ole lukenut Karrin kirjoitusta hänen unestaan edellisen tekstin kommenttiosastolla, niin kannattaa vilkaista nyt :)

Joulun toivotukset

2008-12-23T17:43:00.004+02:00

Villin kanssa toivomme kaikille ihastuttavan rentouttavaa, vatsantäyttävää ja rapsutuksiltaan riittävää joulunaikaa!

Erityisesti tietysti terveiset Karrille Georgiaan, jossa kuulemma lunta on huomattavasti enemmän kuin täällä meidän takapihallamme.

Käsiputsaus

2008-12-19T10:58:00.001+02:00

Olin käsitellyt oliiveja ja muuta suolaista, joka ilmeisesti maistui myös Villille, sen verran innokkaasti kissa tuli nuolemaan käteni.

Mediapersoona

2008-12-15T13:03:00.004+02:00

Täällähän ei tapahdu juuri mitään erityistä: Villin päivät menevät aika rutiininomaisesti. Siksi blogikaan ei kovin aktiivisesti päivity. Ja kun päivätkin ovat harmaita, niin ei edes valokuvia juuri tule otettua, koska päivänvalon puuttuessa tilanne maailma näyttää ankealta.

Mutta silloin, kun minua parempia kuvaajia käy paikalla, niin katti helposti päätyy kuviin. Kuten nyt OP-Pohjola-ryhmän ammattilehdessä O&P:ssä, johon minua haastateltiin kuluttamisesta, netistä ja muusta vastaavasta.

Ja tietysti kuvassa (jonka otti Rami Salle) nti Koistinen naputtaa tietokonetta ja ikkunalaudalla näkyy karvakasa, joka ei sen suuremmin vaivaudu poseeraamaan.

Sitten vielä bonuksena pari kuvaa pihalta, taisin ottaa nämä joskus viikko sitten.

Lakoton kissanhoitaja

2008-12-04T10:16:00.000+02:00

Karri epäili tekstiviestitse tällä viikolla, osallistunko eläintenhoitajien lakkoon ja jääkö Villin ruokakuppi tyhjäksi. Vastaus kuultavissa videolla, kera kehräyksen!

Talven haittapuoli

2008-11-24T22:15:00.002+02:00

Ei käy kateeksi kissan osa: kun lumessa kahlailee, niin sopivasti nuoskaantuva massa tarttuu myös karvoihin. Villin takajalkojen tienoilla ja mahanalusessa oli ulkoilun jälkeen runsaasti pieniä lumipallosia (ja kuvassa niitä kaikki pallosia ei edes näy):

Talvi saapui takapihalle

2008-11-23T16:07:00.002+02:00

Tämän kissan toiminta laatikon kanssa on jokseenkin hupaisaa: ei Villlistä ihan tuollaisia pätkiä laatikoiden kumpussa saa (eikä Villi myöskään ole noin pulska, vaan äijä on oikein sopivissa mitoissa!)

Kissojahan netissä tietysti vilisee. Yksi sivusto on omistettu niille karvapalloille, jotka näyttävät Adolf Hitlereiltä. Sivustolla luvataan, että myös Pissed Off Cats -sivut aukenevat pian.

Mutta mitäs tänne meille? Eipä ihmeempiä, tavattiin tuossa yksi aamu talon uusi koira nimeltä Nappi. Villi ei sentään sännännyt kimppuun tuosta noin, joten vältyimme ihmis- ja eläinvaurioilta eikä Nappi kenties saanut mitään pysyvämpiä traumoja.

Tänään Helsinkiin saapui lumimyräkkä. Avasin Villille ikkunan, mutta nopeasti katti päätteli, että sää on nyt sekä kylmä että muuten epämukava, joten herra ei tepastellut tuota ikkunalautaa pidemmälle.